Kolmen sääntö

Oli tosi kiva viikonloppu. Kävin sienessä (elämäni ensimmäistä kertaa poimin leppärouskuja ja heti yli puoli ämpärillistä, herkullinen sieni!) ja ompelin. Olen nyt kokeillut ompelua ompelukerhotyyppisesti eli yksi kiva poika käy mun luona ompelemassa. Tuntuu, että sillä tavalla saa vähennettyä paineita vaikka jonkin vähän tylsemmän ompelemisesta, ja samalla saa olla sosiaalinen mun suosikkitavalla eli parina. Rakastan keskusteluja, mutta en viihdy isoissa porukoissa. Kahden kesken on huippua, vaikka neljän ryhmäkin vielä menettelee.

Mutta kertaanpa aktiivisista ompeluvuosistani oppimani kolmen säännön, joka on mielestäni ensinnäkin erittäin motivoiva sääntö kelle hyvänsä ompelijalle, mutta ehkäpä sovellettavissa myös muihin harrasteluihin. Eli kannattaa ommella ja hankkia uusia ompelutarvikkeita kolmen säännöllä: joka kolmas kierrätysompelu tai rikkinäisen korjaus tai lahkeenlyhennys tai vastaava, joka kolmas vanhan keskeneräisen edistäminen, joka kolmas uusi. Mitenkähän tätä voisi soveltaa muuhun elämässä?

Nimittäin elämässä ei aina voi olla uuden hankkimista niin, että uudet kasautuvat hiljalleen vanhoiksi ja menettävät uutuudenviehätyksensä. Mutta itse ainakin olen tyytyväisempi harrastaja, kun saan välillä rakastua johonkin uuteen ideaan, ja kokemus tuo kriittistä arviointikykyä siihen, onko kyseessä tarpeellinen tai iloa tuottava juttu vai hetken huuma. Jatkossakin ihmiset tarvitsevat jonkin vaatteita, joten kolmasosa uutta on perusteltua. Mutta uusikin tuntuu paremmalta, kun saa korjattua vanhoja rikkinäisiä tai harrastettua upcyclingia. Suosittelenkin pienen kokoelman keräämistä anti-Konmari -henkisesti: kannattaa olla jonkinlainen collection hyvälaatuista materiaalia. Esimerkiksi minulla on typerät keinonahkaleggingsit, jotka ratkesivat kerran. Olen tehnyt sittemmin niistä mekkoon tehostekoristeen, ja nyt ne ovat pääsemässä taskuksi ompelukaverini aika kinkyyn t-paitaan. Sen sijaan jotain huonolaatuista rutaletta ei kannata säästää vaan kierrättää soveltuvalla tavalla. Ja sitten vanhan valmiiksi saattaminen tai ainakin edistäminen – on niitäkin ihmemiehiä ja -naisia, joilla ei ole keskeneräisten (ns. ufojen) lootaa, mutta en kuulu tähän yli-ihmisten lajiin. Mieli ei parane sillä, että läjä isonee. Eli kolmen tasapaino, siinä on tasapainoisen ompeluharrastuksen mainio peruskallio.

Tällä periaatteella viikonlopun ompelukset, jotka eivät herättäneet suuria tunteita mutta vähensivät läjiä.

Yöpuvut lapsille. Nuo ironiselle hispterille soveltuvat lainausmerkit ovat yli vuosi sitten hankkimastani Pehemiän yllätyspaketista, joten olikin aika saada kankaat käyttöön. Musta interlock joku ikivanha kankaanrepale.

Tässä vielä tyttärelle toinen pyjama. Paitakangas Pehemiältä, pöksykangas seitsentoistavuotista ostamastani mekosta leikattu.

Tässä vielä koululaisen oikeasti koululaiselle soveltuva paita, mutta en kyllä jaksanut käskyttää koulukkaan ylle. Laskeutuu eri tavalla päällä ollessa, mutta niin peruskamaa, että ei tätä erityisemmin mainostaa tartte. Tämä kangas on palalaarista vuosikausia sitten hankittu sinänsä laadukkaan oloinen impulssiostos. Tulee varmasti käyttöön ja sain tämänkin hetken huuman mieltäni painamasta. Mullapa ei muuten olekaan nykyisin kovin isoja kangasläjiä. Vapauden tunne!