maanantai 29. helmikuuta 2016

Pikkumusta

Siitä täytyy olla jo kaksi ja puoli vuotta, kun sain ajatuksen ommella pikkumustan pikkujoulukaudelle. Ensinnäkin, mille pikkujoulukaudelle? Meikämandolinon pikkujouluihin ei juuri tarvitse pynttäytyä. Mutta toisaalta, käytän mekkoja ihan arjessanikin, siinä arjessa, jota Ehtoisa emäntä ei pääse päsmäröimään, eli siinä kodin ulkopuolisessa.

Olin joka tapauksessa tullut jo aiemmin siihen käsitykseen, että pikkumusta on joka vaatekaapin luottovaate, ja allekirjoitan, että se sopii asuksi aika monenlaiseen sellaiseen tilanteeseen, joka saattaisi muuten aiheuttaa epätietoisuutta ja häslinkiä. Jos siis pystytään unohtamaan, että olen hankkinut kankaat väärin perustein ja hillottanut keskeneräisiä leikeltyjä kankaanretaleita epämääräisissä läjissä, niin lopputulos lienee se, joka lasketaan?

Mutta sitten päästään seuraavaan ongelmaan: kuvausongelmaan. Terävillä aisteillani olen havainnut, että hyvin usein vaatteet saavat paljon tykkäyksiä silloin, kun ne on aseteltu kauneusihanteiden mukaisen ruodon ylle. Ihminen ei tykkää pelkästään kuvasta: hän tykkää mielikuvasta, että itse näyttäisi yhtä pönkkölanteiselta kuin kuvassa kiiltelevä malli tai sorearuotoinen somesisko. Näin se vaan menee. Sori siitä.

Vieläpä lisäongelmia: mulla ei ole kuvaajaa, eikä musta väri näytä miltään kuvattuna. Tietenkin olisi tätäkin varten pitänyt hilautua baariin ja katsoa tiskiltä vähän uhmaavasti alta kulmain martini kädessä. Mutta ei ole paljon baariinkaan menemistä, tavoitteet ovat siinä että potkurilla töpöttelen korttelin kerran pari ympäri.

Eli tyydyn iloisesti jälleen itse otettuihin, vaikka mekko onkin ehkä mielestäni hienompi kuin kuvat antavat ymmärtää.

Kankaat ovat Eurokankaasta vuodelta nakki.

Koska pukeutuminen ei ole vielä kovin miellyttävää polven kanssa, en jaksanut laittaa alusmekkoa, joka olisi siloittanut erinäiset kangasrypyt.

Mutta huomauttaisin, että olen peseytynyt ennen kuvaa, joten huoun henkkamaukkakuvastomaista rantaelämäraikkautta.





Ei se näytä tämän kummemmalta ilman malliakaan.



lauantai 27. helmikuuta 2016

Mekkotehtaan Inger

Kokeilin viimeinkin Mekkotehdas aikuisille -kirjan Inger-kaavaa, josta moni kotiompelija on surauttanut itselleen onnistuneen mekon. Minäkin pidän mallista. Hieman otin vyötäröltä sisään, mutta yläosa oli valmiiksi sopivan siro. 

Kankaana oli Nova Melina -bloggaajan ja käsityöläisen Karuselli-kaupasta hankittu Liberty of Londonin puuvilla. Ei mitään halpaa tavaraa mutta jösses, miten laadukkaan oloista. 

Kuvaus jäi tyttären harteille ja vähiten tärähtäneet valittiin...


Luen parhaillaan jotain sontaa, joka sopii hyvin tyttö_poika -ajattelumaailmaa vahvistamaan. En ole vielä päässyt mukaan kyseisen kirjailijan fantasiamaailmaan. Tässä teoksen tarkoituksena on peittää naama ja korostaa kaksoisleukaa, ja hienosti mielestäni onnistuttiin.


Ja huokaus, näin mekko viettää mulla vielä hengarissakin miten sattuu, kun en jaksa olla sielultani pedantti visualisti. Mutta nasta kolttu on kyseessä ja uskallan suositella ohjettakin, piilovetoketjupaininjalka kannattaa toki olla.


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Muita ihania -Talvisukat Ehtoisan tapaan

Lupasin tässä jo hieman itselleni, että jätetään neulomisvillitystä hieman vähemmälle, kun villasukkia on nyt riittävästi ja silleen ja pystyn jälleen istumaankin normaalia muistuttavasti. En voinut silti olla tarttumatta Muita ihania -blogin talvisukkiin, ja suosittelenkin, että mikäli jemmoissa lymyilee keriä käyttämättömänä, tässä on kiva mindfulness-henkinen ajatus tehdä kirjoneulesukat. Minähän en siis pätkääkään noudattanut mitään hidasta, kuvio kerrallaan -tyyppistä tekemistä vaan ensimmäisen sukan viuhdoin putkeen nukkumalla vain välissä hieman. Mutta kukaan ei ole käskenyt noudattaa minun tapaani, joten siitä vain rauhoittumaan ja sielulla hengittelemään joka iikka.

Värit valitsin sen mukaan, mitä kotoa valmiiksi löytyi. Yritin hieman mukailla alkuperäisen ohjeen värejä, sillä blogia emännöivällä on niin mahetsu tyylisilmä ja vaikkei se ole lainkaan minunlaiseni tyyli, niin ihailen sitä suuresti.

Hih, tuosta kuvasta huomaa, ettei toinen polvi vielä asetu aivan samaan tapaan kuin toinen. No, toivottavasti siitä näkyy kuitenkin, että olen asettanut jalkaani uudet villasukat.


Ne näyttävät tältä. Minähän olen tehnyt yhden virheenkin yhteen kuvioon. Ei ehkä pitäisi paljastaa. Oikeanpuoleinen sukka on kuitenkin se virheetön sukka.


Tässä vielä kuviota hieman lähempää.



Hiiuli-hei, lähden tästä ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen fyssarille. Tästä se varsinainen koiven kuntoon saattaminen sitten varmaan lähtee.


tiistai 23. helmikuuta 2016

Ison tytön huone

Yhden naisen haasteeni Toiminnallinen koti 2016 jatkuu tyttären huoneen päivittämisessä ikää vastaavalle tasolle, eli otettiin seiniltä pois jotain vanhoja askarteluja ja lisättiin Ikea-kehyksiä, joita hommasin samalla reissulla, kun ihmettelin ruotsalaisten kykyä hyödyntää härkäpapuja.

Ajatuksena on, että lapsen sopii itse laitella sellaisia kuvia, miltä milloinkin tuntuu. Vaikuttaa tykkäävän systeemistä.


Tässä toinen uudistus, joka on ollut käytössä jo jonkin aikaa ja hyväksi havaittu: parvisängyn alaosa on otettu totiseen käyttöön ja yökyläilyt on nopea pistää pystyyn, kun patja on jo valmiiksi. Muuten peti pysyy yleisenä lekottelu- ja hengailupaikkana. Kätevä ratkaisu tämänikäisille, kun tykkäävät yökyläillä toistensa luona.


 Tässä vielä lähikuvaa. Tyttö halusi säilyttää timangit, jotka ollaan tehty vuosia aiemmin teippailemalla. Pari ajassa kärsinyttä poistettiin.


Lopuksi vielä mun säälittävä yritys säilyttää kesämekkojani, *tirsk*. Joka paikassa tulee nyt Konmari-järjestely vastaan ja ehkä tämä sai siitä inspiraationsa, joskaan musta ja Konmarista ei voi puhua samassa lauseessakaan.


Oli mulla kaikenlaisia aatoksiakin, mutta taidanpa pitää tällä kertaa kepeänä, jatkaa voi myöhemminkin.

torstai 18. helmikuuta 2016

Arne & Carlos -lankalapaset

Mennäänpä vielä hetki kännykkäkameralinjalla. Koiven kanssa pääsee jo hieman liikkeellekin, mutta portaat eivät vielä suuresti inspiroi. Lisäksi alakerta on vielä kauttaaltaan kaikenmoisessa remonttisotkussa, kun viimeinen ikkuna asennettiin aamulla paikoilleen. Vaikken taloyhtiöön ikkunaremppaa niin kaivannutkaan, niin aivan raikkailta näyttävät. Täytynee tutustua paremmalla ajalla ja jalalla.

Veikkaisin, että ensi viikolla olisin sen verran kuntoutunut, että tuolilla istuminen ei kuulostaisi pelkästään kramppaavalta ajatukselta. Tämä viikko menee kuitenkin vielä neuletöissä, tässä Schachenmayr Reggia Design Line by Arne & Carlos -langasta lapaset. Minähän oon tehnyt samantyyppisestä langasta jo kahdet pitkät sukat, mutta nyt kokeilin lapasia. Mukavaa nopeaa neulottavaa.


En tähdännyt kuvioita samoihin kohtiin. Ihan sama, sanon minä.


Tuossa ne nyt köllöttelevät.


Kyllä on ihmisellä romua, ja minulla erityisesti. Tavaraan on hankala suhtautua sikäli, kun monet meikäläisen tavaramäärää jeesustelevat nakkaavat kamaa menemään huolettomasti miettimättä lainkaan, että tarvisinkohan tätä vielä joskus tai voiskohan tän hyödyntää joksikin. Onhan toki niitä minimalistejakin, suomeksi yli-ihmisiä.

Se on selvää, että mitä vähemmän nykyään on tavaraa, sen hienompaa se jotenkin on. Toivoisin, että tätä ideaalia tavoitellessa pidettäisiin samalla mielessä, ettei pelkkä tavaroiden vähäisyys olisi sitä "parempaa ihmisyyttä", keskiluokkaisempaa ja menestyneempää. Kyllä se vaan niin on, että poisheittämisen, uudelleenhyödyntämisen, ostamisen ja kulutuksen kohteiden välinen suhde tässä eniten painaa. Toki – jos joku asuu tyhjässä asunnossa kahden koristetyynyn kanssa ja käyttää kaiken rahansa tukeakseen paikallisia palvelualan yrityksiä niin halleluuja.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Mahtavat marimekkosukat

Sattuipa silmääni mielestäni mahtava sukkaohje Eilen tein -blogissa. Sukat ovat sillä tavalla erityisen kivat, että niihin voi käyttää sikin sokin jämälankojaan. Vähän niin kuin vanhoja vaatteita kuteina räsymatossa!

Haluaisin tietenkin esitellä nämä iloiset ja mieluisat värioksennussukat järkkärillä kuvattuna ja jossain kivassa miljöössä keimailemassa, mutta mulla on vain yksi toimiva jalka, flunssa, ja täällä alkaa ikkuna- ja oviremontti. Mun arjenhallintakyky sanoo poks!

Tänään toikkaroin köökin puolelle etsimään jotain syötävää enkä oikein löytänyt, ja ei tässä härdellissä kukaan ole ehtinyt mulle ruokaa ajatella (ja ilman kävelykykyä sitä on vähän paha lähteä hakemaankaan). Tolskattuani kävelykepillä kissan ruokakupin nurin sain kuitenkin kahvit pöräytettyä ja ajattelin, että mitäs siitä, jos jäi Ehtoisan vitamiinit tältä päivää saamatta. Suhteutetaanpa kansakuntamme vanhuksiin ja heidän liikkumiskykyynsä. Heti oli asiat suhteellisen kunnossa.

Inspiraatiota sain tuon linkkaamani blogin lisäksi salikaveriltani, joka on käynyt läpi samankaltaisen leikkauksen. Hän kertoi viihtyneensä verhoutuneena pelkkiin boksereihin ja villasukkiin. En harrasta boksereita, joten hankin miesten urheiluosastolta sortsit (koska naisten pikkuruisilla urheilusortseilla on mielestäni osuvampi nimitys: stringit) ja tein nämä sukat.

Kyllä kelepaa.


Pointsina on, että kuvioina on useampia Marimekon kuoseja. Huom ja hoks, eivät muuten ole tylsät sukat tehdä, sillä toisen sukan valmistuttua ei tarvitse tehdä toista samanlaista. Jee!


Olen toiminut itse sukkamallina ja tässä onkin näkyvillä asentovalikoimani.


Jumppana sain punnerrettua sukat vielä jaloistakin ja tässä ne nyt ovat ihailtavananne. Tadaa! Tyylikästä? No ei. Hauskaa? Todellakin!


torstai 11. helmikuuta 2016

Eteinen: sisustuslehtien valhe

Pötköttelen tässä koipi ommeltuna ja lueskelen ajankulukseni muun muassa sisustuslehtiä. Kiinnostus torppaa epäkohtaan. Sisustuslehdet, ne ovat valhetta, ja valheista pahin on lupaus toimivasta eteisestä.



Kirkkain silmin toimittajat uskottelevat, että kahden koukun naulakko on toimiva idis ja pettämätön kokonaisratkaisu, kun perheenjäseniä on neljä, vinhasti keskenään vaihtelevia vuodenaikoja neljä, kaikilla perheenjäsenillä harrastuksia per neljä... Ja sitten vielä v*ttuillakseen naulakkoon tai mihin lie leikkisään seinäkoukkuun on heitetty olkihattu lattialla rennosti oleilevien kesäsandaalien sävyihin sopimaan.

Grrrrrrrrrr!!!!!!!!

Kyllästyttää tuollainen pajunköyden syöttö! Haluaisinpa nähdä ne autotallit ja varastot, jotka kuvausten ajan toimivat kurahaalarien säilytyspisteenä.

On aivan käsittämättömän järjetön idea esittää, että eteinen voisi olla tavaraton. Mulle voi pakkosyöttää värien mukaan sävy sävyyn asetellut kirjapinot, vaikka koenkin, että moinen pikkusievistely loukkaa kirjallisuutta (vaikka myönnän, että värikoodatut hyllyt ovat seesteisemmän näköisiä). Mutta eteinen. Tässä menee raja. En pysty hyväksymään. Tässä en ole hiljainen tolkun ihminen.

Eipä mulla tällä kertaa muuta. Aion syödä jäätelöä ja katsoa telkkarista jotain höpöä. Aivosoluni tässä vielä tavoittelevat toisiaan lääkepöllyjen jäljiltä, ja toiminallisuuteni on käytännön syiden vuoksi rajattu vaakatasoon. Mutta kuten huomata saattaa, yhden naisen haasteeni toiminnallinen koti 2016 elää ja voi hyvin! Tällä kertaa se jakaa tunnustusta kaikille pikkueteisen omaaville henkilöille, joiden eteinen pursuaa sateenvarjoja, luistimia ja varvassandaaleja. Kyllä. Eteinen on tarkoitettu tulemiseen ja lähtemiseen. Älköömme antako sisustuslehtimafian vääristää tätä käsitystämme.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Hyasintin tarina

Lähestyn pikkukuulumisen muodossa, sillä isompiin ei ole nyt aihetta. Olen nimittäin pahantuulinen ja aivokapasiteetistani 75 prosenttia kuluu tällä hetkellä valmisteluihin. Olen menossa koipileikkaukseen ja olen hieman joutunut säätämään tässä, kun on kuukauden saikku tuloillansa ja jotkin menot väistyvät kalenterista hieman kankeammin kuin toiset. Tuntuupa kuitenkin jollakin lailla järjestyvän. Olen tässä muistellut, että työasioita on tullut joskus hoidettua vaikka minkämoisissa olosuhteissa. Oma avuttomuus kiukuttaa; kun ei olisi vara olla tekemättä mitään vaikka kotitöiden suhteen.

Eräällä kauppareissulla kauan ennen joulua ostin 1,5 eurolla hyasintin sipulin tällaisessa lasivaasissa. En saanut kukkimaan jouluksi, mutta nyt hyasintti on kukkinut ja voi kuinka se on soma.



Sen juuriston kasvua on ollut hauska seurata.


Elämä on hauras ja ihmeellinen.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...