lauantai 12. joulukuuta 2015

Oikea elämä syö hitaan elämäni

Tulinpa kurkkaamaan blogia salaa näin lauantaiaamupäivänä, kun muu jengi on ulkona ja itse olin tekemässä kotitöitä. Tuli uusi flunssa pian edellisen jälkeen ja ounastelen, että parempikin vastustuskyky voisi ehkä olla. Syytän joulunalusaikaa, vaikka ei mulla rehellisyyden nimissä mitään erityisen rankkaa pitäisi olla.

No. Ajatukseni oli, että vaikka kuinka haluaisi pitää erillään pilvihöttömaailman eli huolettoman blogimaailman, joka rentouttaa ja joka saa ajattelemaan kaikenlaista kivaa kuten nyt vaikka käsitöitä, niin se "oikea elämäni" syö valtavilla haukkauksilla kivaa höttöä. Yritin esimerkiksi selailla uusia blogeja jonkun toisen blogilistasta ja havaitsin, että siellä kaikenlaista hidasta elämää tavoitellaan ja oli monenmoista luonnontuotetta ja mindfulnessia tarjolla.

Mun "oikeassa elämässä" mindfulness ja mielenhallinta on nyt sitä, että jos en tapa ketään niin olen riittävän mindful. Jotenkin tuossa valossa kaikki mielen harjoitukset ovat kerrassaan kosmeettisia. Ja tämä ei tarkoita ettenkö tavoittelisi mielenrauhaa, kyllä! Nimenomaan haluaisin kaapia aivoistani kaikenlaisen kuonan ja levätä rauhoittavassa tyhjyydessä. Mutta sitä ei tapahdu.

Odotan jo lomalta sitä, että ehtisin tulla siihen tunteeseen, että aidosti haluan puuhastella. Mua ei jotenkin oma-aloitteisesti nyt huvita. Ja se on huono, koska puuhastelu laskisi kierroksia. Mutta jos tavoitteet ovat tappamisen välttämisessä.

Tämä on hankala selittää. En ole ajatellut laittaa ketään hengiltä. En tiedä kovin paljon kammottavampia asioita. Ehkä se tässä operoi vain kaikenlaisen muun ihmisyyttä edustavan symbolina.

Voin kertoa lopuksi, että yritin eilen kutoa sukkaa. Poistuttuani jälkikasvu oli jäänyt riehumaan ja toisella upposi minkä lie hypyn yhteydessä sukkapuikko selkään. Jotenkin tämä kiteyttää pyrkimykseni.

7 kommenttia:

  1. Tuo oma-aloitteinen puuhastelutunne tulee minullakin lähinnä silloin, kun on tarpeeksi relannut ja ikään kuin on mahdollista antaa jollekin muulle kuin arkiselle flow. Siis että kaappien hinkaus ei ole puuhastelua mutta esim ajantajuton lukeminen tai hullaantuminen johonkin uuteen kertoo siitä, että on saanut olla just hyvin. Sitä kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä, mutta milloin?!

      Heh, mulla on aina samaan aikaan vuodesta sama epätoivo.

      Poista
    2. Mitä sanot petkeleestä (ennusteleva tekstinsyöttö ehotti perkeleestä) mäen päällä 😚?Sukkispuikko selkään on myös todella ikävän tuntuista!

      Kiks

      Poista
    3. Jopa heidän lähisukulaisensa on pienen keskustelun jälkeen sisäistänyt, että petkele mäen päällä on ehkä huono idea. Mun mielestä se on työkalu eikä juuri muuta. Että mitä se on missäkin tehnyt, en ehkä edes halua tietää...

      Poista
    4. Ai niin ja jos satut lukemaan tämän, onko jonkinlainen kutomapuikko vaeltamassa tänne ohjaukseen vai menikö tarve ohi? Autan kyllä erittäin mielelläni tällaisissa jutuissa.

      Poista
  2. Kuulostaa tuskalliselta. Siis puikko selässä.

    Mun naapuri tuossa kehotti jotenkin olemaan itselleen armollinen. Että elämä on syklistä ja jos nyt joskus se on sitä, että yrittää olla tappamatta ketään, niin sitten se on sitä, ja kyllä se kohta on taas jotain muutakin.

    Tietty silloin on vaikea olla armollinen, kun on tosi kierroksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm joo. Oon ollut aina aika tiedostava ja aika armoton. Ihmisyys ei oo mitään halinallehommaa, joten jos on tiedostava, se vain ruokkii armottomuutta.

      Silti luultavasti naapurisi on oikeassa. Ja kaiken väliaikaisuus on hyvä muistaa, vaikka elämää onkin enää vaikea jäsentää eri vaiheisiin. Paitsi portaisiin kohti kuolemaa.

      No, olikohan tämä taas synkkää.

      Niin ja puikon kanssa selvittiin ehkä säikähdyksellä, mutta pitää vielä seurata, ettei tulehdu. Mutta kaikkea voi näköjään sattua, eli terveisiä vaan sinne etelään varsinaiselle puikkomaisterille!

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...