sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Black Friday -tunnustus Björnille

Bloginihan ei ole missään määrin kaupallinen ja kaupallisuus on itselleni muutenkin jonkinmoinen kirosana. Silti: on olemassa parempia ja huonompia tuotteita, ja tuotteitahan me silloin tällöin tarvitsemme. Mitä parempaa tuotetta suosittelee, voi mahdollisesti auttaa toista välttämään virhehankintoja.

Senpä vuoksi teenkin tämän Black Friday -hössötyksen (joka yllätti ainakin minut aivan housut kintuissa, mikä hemmetin Black Friday) tiimoilta kulutustunnustuksen. Olin nimittäin aivan viattomasti naamakirjassa (olen yrittänyt hieman palata sinne, mutta ei siitä tule oikein mitään), kun yhtäkkiä silmieni eteen lävähti siekailematon mainos: 30 prosentin ale vielä puoleenyöhön saakka.

Kaikista maailman alushousuista olen nimittäin vihkiytynyt Björn Borg -alushousujen fäniksi. En tiedä, miten Björn on miehenä saanut pohdittua niin mukavan mallin naisen pyllymuodoille, ja kuinka Björn jaksaakaan ommella naisten pikkuhousuja yökaudet läpeensä. Mutta kiitän Björniä, sillä Wolford-sukkahousuinnostukseni ohella olen havainnut, että myös alin vaatekerros on erinomaisen tärkeä mukavuuden kannalta.

Björn on mielestäni hieman itsekeskeinen käyttäessään kuminauhassa nimeään niin isolla, mutta toisaalta, jos minä tekisin pikkuhousuja, niin eipä se toisaalta ole hassumpi paikka omalle nimelle. En välttämättä vessapaperiin pukstaavejani painaisi, mutta lanteilla lepäillessäänhän Björn suorastaan leikittelee pikku pelillä, ja kenties Björn-pikkuhousuja käyttävien ajatukset harhailevatkin satunnaisesti Björnin mailaotteeseen.

Lisäksi minusta on hieman junttia pitää Björn-housuja. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että Björn meinaa niin herkästi kurkistaa sepaluksen päältä, vaikkei tarkoittaisikaan. Mutta onhan eri asia, jos housuista kurkistaa Björn, kuin jos sieltä kurkistaisi string. Että olen antanut tämän asian levätä rauhassa. Olen antautunut Björnille.

Otetaan sitten vielä pienet kehut. Björn-housut ovat mielestäni melko kalliit, mutta ne eivät ajaudu pyllynposkien puristukseen. Kuminauha on miellyttävän paksuinen ja puuvilla hengittävä materiaali. Värit piristävät nenää puuteroidessa, ja pyykkien ripustaminenkin on melko mukavaa.

Enkä minä ole koskaan pitänyt ylläni niin mukavia alushousuja. Sen sijaan olen pilannut lukemattomia päiviä epämukavilla.

Että tämmöistä halusin tänään kertoa.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

10 syytä vihata joulua

Kuten jotkut uskolliset lukijat tai minut reaalimaailmassa tuntevat saattavat tietääkin, en ole jouluihmisiä. Käsitelläkseni jokavuotista angstiani päätin listata joitakin seikkoja, jotka saavat jouluahdistuksen kumuloitumaan. Sen perimmäiset syyt ovat arvoitukselliset. Ymmärtänette, että tekstini tarkoituksena ei ole a) paheksua jouluihmisiä tai b) syyttää ketään tai mitään tekijää tai henkilöä joulukammostani. Mikään ei kuitenkaan poista yli 20-vuotista perinnettäni, joten ehkäpä tämä voi olla eräänlaista vertaistukea muille ei-jouluihmisille. Ja jos koet olevasi niin fakiiri että pystyisit antamaan vinkkejä joidenkin epäkohtien tahi asennevammojen kiertämiseen, niin mielellään! Otan kaikki vinkit vastaan.

1. Tavaravuoret syöksevät maailmanlopun tunnelmiin.

Jouluun liittyvät niin tavaran tyrkyttäminen, turhuuden torit kuin sitten myös lahjavuoret ja paperikääreet. Jotenkin ajaudun vuosittain aktiivisemmin maailmanloppua ajattelemaan.

Tänä vuonna olen yrittänyt tehdä kaksi parannusta: olen sopinut sukulaisten kanssa, ettemme anna toisillemme lahjoja. Poikkeuksena on puoliso, jolla on tapana antaa jotain käytännöllistä (viime vuonna sponsoriapua polkupyörän välttämättömään uusimiseen). Tässä on se miinuspuoli, ettei saa lahjoja, vaikka se olisi sinänsä kivaa. Minä pidän tavaroista. Ja muista huomionosoituksista. Mutta no.

Toinen konstini on yrittää metsästää käytettyinä joitakin lasten lahjatoiveita. Jotenkin se hieman helpottaa ajatuksellisesti, en tiedä miksi.

2. Joulu vie rahaa.

Siis ihan tuhottomasti. Jos joku keksii, miten ei, niin kertokaatten. Tänä vuonna hommaan lahjat siis kummilapsilleni, kuopuksen hoitajalle sekä puolisolleni. Osa lahjoista ovat aineettomia tai itse tehtyjä.

Tänä vuonna rahaa ei siis mene lahjoihin kovinkaan paljon. Mua ei sinänsä haittaisi lainkaan törsätä muihin, mutta kun mulla ei ole niin isot tulot että niillä saisi niin hienoja lahjoja ja niin monelle kuin haluaisin. Lisäksi joulunajan syömiset ja kulkemiskustannukset nostavat suurestikin budjettia.

3. Jouluna ei ole kontrollia ajankäytöstä.

Haluaisi ja pitäisi nähdä kaikkia sukulaisia, muttei tiedä milloin ja miten. Seuraa säätöä ja sählinkiä, mikä ei sinänsä ole kenenkään syy, mutta jotenkin vain stressaannun, kun en tiedä, missä olla ja milloin, ja joulunvietto ei sitten näytä oikein keneltäkään.

4. Olen kykenemätön täyttämään omia odotuksiani joulun valmistelun suhteen.

Jotenkin päässä aina naksahtaa ja haluaisin idylliä, jota maalaillaan naistenlehtiin. On väännetty jos jonkinlaista sörsseliä ja nautitaan kynttilänvalosta ja muista ihmisistä. Eivätkö nuo ihmiset ole viikkotolkulla vääntäneet joulua valmiiksi samalla, kun paketoivat vuoden viimeisiä hommia, jotta pääsevät viettämään joululoman, josta eivät sitten muista jälkikäteen mitään? Kyllä sitä on pettynyt jos/kun ei saa lähetettyä joulukortteja, tai jos ei nyt vaan jotenkin tunnu niin nautinnolliselta. Jouluvalmistelut sattuvat samaan ajankohtaan kuin monet työ- ja harrastuskiireet (tulisiko nyt kiittää polvivammaa, jonka vuoksi olen omien harrastusteni puolesta poissa pelistä.)

Haluaisin sen täydellisen joulun, mutta en tavoita sitä.

5. Joulu on kitschiä.

Siis miettikää: joululaulut, kaikki pakkopunaista, kulkusten kilinää, Coca Cola -pukki. Poikkeuksena paperitähdet, kynttilät ja jotkut ei-punaiset joulukoristeet.

6. Lasten odotukset jännittävät.

Joulu tuntuu olevan lapsille mieluisa juttu ja se että omasta mielestä joulu on anaalista, jotenkin se vain stressaa lisää.

7. Varsinainen joulun sanoma on unohtunut.

Vietetään siis mässäilyn ja kulutuksen superjuhlaa eikä oikein tiedetä, miksi.

8. Edelliseen liittyen, joulunaika lihottaa.

Myönnetään, että pikkujoulukaudella saattaa olla oma osuutensa. (En lainkaan inhoa pikkujouluja.)

9. Kasvissyöjän joulumenu on vähän ankea.

Ei jouluun kuulu yhtä lailla kasvisherkkuja kuin sekasyöjillä. Pidän kyllä suuresti lootista, juustovalikoimista ja koska syön kalaa, niin nekin ovat joulupöydässä maistuvia. Pidän myös äitini ja anoppini taikomista joulupöydistä, mutta istun niiden äärellä kuin jokin käenpoika, jonka olisi kuulunut itsenäistyä aikaa sitten. Olen varhaiskeski-ikäinen, joka ei itse laita jouluaan.

Ehkä tätäkin puolta voisi vähän miettiä.

10. Tuntuu että joulu on jokin vapaamuurarijuttu, vain tietyille.

Osa jengistä huokailee niin ihastuneesti joulunodotusta ja meikämandolino ei pääse kyseisen junan kyytiin. Laiturilla seison, orpopiru.

BONUSSEKTORI: Jotkut hölmöt alkavat puhua joulusta jo marraskuussa! *krhmn*

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Ovikranssi

Eipä täällä mitään. Tänään eksyin naapurin pihalle jälkikasvun perässä ja tulin puolivahingossa tehneeksi tämän ovikranssin. Naapuri katsoi tätä hieman säälien ja yritti lohduttaa, että tätähän voi parannella, mutta en suostu näkemään vikoja. Tämä on valmis.

Tänään oli myös joitakin hetkiä, kun tuntui siltä että olisi hereillä. Heti pimeän laskeuduttua alan hibernoida ja synkistyn. Se on marraskuu.


Siis että kukat kukkivat ja silleen.


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Viestin otsikko on otsikko

Laitetaanpa puolelletoista lukijalleni jonkinlainen elonmerkki. Aloitan sen Siskonpeti-sketsin henkisellä leuhotuksella, kuinka kivan brunssin tein (ko. sketsissä äidit brassailevat piparkakkutaloilla). Kivuutta kompensoi huonolaatuinen kamerakännykkäkuva. Lisäjännitteenä kuvan reunassa näkyvä reisi, joka kuuluu eräälle strategiapeliä lattianrajassa pelaavalle. Kuvassa myös kantajalleen pieneksi käynyt muumipyjama.

Jatketaan Siskonpeti-linjalla siten, että oikealla oleva salaatti on sovellettu Safkaa!-kirjasta. Siinä on vegereseptejä. Kirjastosta lainasin. Salaatin suppilovahverot olen poiminut itse ja porkkanat tietenkin kasvattanut omin kätösin. Jatketaanpa juttua muihin aiheisiin, jotten ehdi tukehtua omaan ylivertaisuuteeni. Ehe ehe.


Olemme marraskuussa. En ole oikeastaan puuhastellut muuten kuin kutonut sukkaa. Sukan kutomisen lisäksi olen katsonut Paratiisihotellia. Olen vakuuttunut Paratiisihotellin monipuolisesta erinomaisuudesta.

Pimeyden koittaessa tuppaa lipsahtamaan myös kevyeen työnarkomaniaan. Ei jotenkin osaa iltaisin irtautua työajatuksista. Kädet ajautuvat läppäriä naputtelemaan. Ei ehkä hyvä, ei huonokaan. Valon aika on muuta riekkumista varten.

Kuljen fysioterapiassa ja jumppailen jalkaa. Mietin kaikenlaista syvää kuraa, joka ei sovi positiivisuutta henkivään muodikkaaseen lifestyleblogiini. Aivan hyvin olen toistaiseksi pimeydestä selvinnyt. Kun saisi joulunkin jotenkin lusittua.

Kyllä on myönteistä ettei ole liukasta. Tällä myönteisellä ajatuksella lähden suuntaamaan ensi viikkoon.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...