sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kukkia ja mehiläisiä

Alkaa selvästi lämmetä. Olen puuhaillut tänään taimien koulimisen parissa, tarkoitus olisi myös kaivaa pottiloota esiin ja kylvää sinne lisää siemeniä, kun kesäkuu alkaa olla yllättävältäkin tuntuvan lähellä.

Ajatus meinaa liikuskella jähmeästi, kun olen vähän kra – väsähtänyt. Taidan lähteä kurkkaamaan, joko joku on ehtinyt syödä loppuun pitsapalan, jota esikoinen jykersi.

Kukkapenkistä kurkkasi tällainen!


Pörriäiset ovat löytäneet krookukset.


Uuh.


Ja aah.


lauantai 25. huhtikuuta 2015

Introvertti parrasvaloissa

Puhelimeni laukesi, kun pudotin sen vahingossa pyörätielle. Sen jälkeen olen ollut Instagram-pimiössä sen lisäksi, ettei mulla ole iMessage käytössä, ei myöskään WhatsApp. Facebookin statuspäivityksiä en ole lukenut kohta vuoteen, jäljelle jäävät...."vanhanaikaiset" sähköposti, tekstiviesti, puhelin, kirje. Ja blogi.

Ja mitä tästä on seurannut? Ei oikeastaan mitään. Näkemättä ja seuraamatta jää joitakin kivoja kuulumisia, erityisesti sellaisten tyyppien jutut kiinnostavat, joita ei muuten näe. Muuten kuulen kuulumiset mieluummin livenä sen sijaan että saisin ne minulle kohdentamattomina tuotteistettuina mainoksina. Mutta omasta puolestani – olen ymmärtänyt, kuinka paljon arkailen ja suorastaan vihaan näkyvyyttä. Olen ennemmin harmaa eminenssi, kahden kesken keskustelija, taustavaikuttaja. Mielikuvien luominen itsestä on mulle raskasta ja kuluttavaa, ja erinäiset ryhmät ja niiden dynamiikka väsyttävää ja hämmentävää. Musta ei ole viihteeksi muille.

Silti. Jos olisin täysin sisäänpäinkääntynyt arkalainen, en varmaan esitelmöisi, tai vaikka harrastaisi sitä mitä harrastan. Itsenä ei-oleminen on vapaa tila, niin kuin vaikkapa tässä rooliasussa. Naamioasussa mutta samaan aikaan pieni sisäinen liekki palaa esiintyessä, se jokin esiintyvä ja näkyvä.  On ihanaa saada olla suurimman osan ajasta se vetäytyvä oma itsensä, ja sitten pieninä hetkinä kerrallaan parrasvaloissa.



Tähän steampunk-systeemiin olen ommellut liituraitasortsit Armanin villasekoitekankaasta ja "sukat" ruskeaa trikoota. Pitsit ja hanuriröyhelö Löytö-Palasta.


Muut asun osat eli lasit ja korsetti eBaysta. Huomauttaisin myös, että pihalla on haravoitu! Tarkkasilmäinen saattaa havainnoida pientä vihreääkin. (Piti houkutella tytär kuvaajaksi, joten en viitsi nipottaa jänisverkosta ja jätesäkeistä.)


Vaikka tästä voisi tietenkin niin päätellä, en ole lähdössä kaupungille ostoksille vaan mallaan tulevaa harrastusasua.

Asun ompelun lisäksi olen tosiaan puuhannut pihalla, leiponut ja bongannut posliinikukan ensimmäisen kukinnon.


Hoya carnosan kukkiminen on yksi jokavuotisia odotuksiani.



torstai 23. huhtikuuta 2015

Ruutumekko

Eilen sain yhden homman valmiiksi ja ajattelin, etten tee illalla mitään erityistä. Päädyin kuitenkin ompelemaan valmiiksi yhden mekon. Kuvasin sen ennen töihin lähtöä.

Kangas on collegea Pehemiältä. Tässä mekko neuletakin kanssa.



Ja tässä iliman.


Oikein mukavaa päivää itse kullekin säädylle! 

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Pieni on sopivaa

Eräs pitkän linjan "kollegani" palsta- ja puutarha-asioissa pyysi mua ilmoittamaan, kun tulee sipulikukkien paras aika. Sitten kahvia tai teetä pihalla, kiireetön hetki kukkien parissa. Joo se passaa. On ilo, jos pienenkin puutarhan pienet kukat voivat joskus inspiroida, ja toivottavasti näin käy. 

Rupesin miettimään, missä asioissa kaipaisin itse inspiraatiota tai mistä voisin ammentaa voimaa. Mitkä on toteutumattomia haaveita? Ehkä jonkun sellaisen siisti koti, joka ei joudu sen eteen siivousnatseilemaan? Tai mahdollisesti onnistuneet upeat kierrätysompelut? Ehkäpä jonkun kasvihuone...?

En kaipaa isoja haaveita vaan oman kokoisia, toteutettavia tai haaveiltavia, sellaisia että niiden parissa voi viivähtää hetken. Esimerkiksi tätä iltaa en aio kuluttaa työasioihin vaan ajattelin haaveilla uuden Mekkotehdas aikuisille -kirjan parissa. Turha siis kadehtia mahtavia suuria pihoja, joita en jaksaisi laitella, tai korkeakattoisia koteja tai vanhoja kartanoita, joita en jaksaisi rakkaudella hoitaa.   Tämä pieni on nyt just sopivaa. 










lauantai 18. huhtikuuta 2015

Luonnollista

Pohdin tänään höyhenenkepeästi, mikä on luonnollista. Eräs ystäväni totesi, ettei ole luonnollista, että joku muu hoitaa lapset silloin, kun he ovat pieniä. Minä epäilin asiaa evoluutiopsykologian näkökulmasta ja kysäisin kommenttia darwininsa lukeneelta toiselta ystävältä, joka sanoi, että lasten hoitaminen yksin on sinänsä luonnotonta, jos siis lähdetään kärjistämään, koska laumahan ne lapset hoitaa.

Asiakokonaisuus on sinänsä toki moniselitteisempi, ja minulle jo käsite "luonnollisuus" on hämmennystä aiheuttava (huom. keskustelumme oli kepeä nettikeskustelu eli siinä ei mietitty sen syvempää ontologiaa millekään, sallittakoon siis luonnollisuus tässä yhteydessä vailla laajempaa selitystä). Luonnollisuushan tarkoittaa jossain määrin sitä, että niin asioiden kuuluisi olla. Siinä ainakin näennäisesti etäännytään omista valinnoista tyyliin että noku tein ite näin niin tää on oikein.

Luonnollisuuden näkökulmasta olen monelta osin itsekäs sika. Haluan tehdä paljon töitä, harrastan, läsnäoloni on muutenkin toisinaan niin ja näin. Ulko-oven suljettuani kurkkuani kuristaa, jos joudun puhumaan kodin asioista (paitsi läheisille ystäville) – mieluummin keskityn aivan muuhun. Intiimisti tunteeni ovat toki sinänsä mitä lämpimimmät.

Onkin oikeastaan hieman yllättävää ajatella, kun kuitenkin "luonnollisuutta" kannatan siinä mielessä että tykkään yksinkertaisista asioista, itse viljelemisestä ja itse tekemisestä (jos ajatellaan tätä "itseyttä" luonnollisuuden jonkinasteisena mittarina), että profiloidun ennen kaikkea kulttuuriseksi olennoksi. Olen levoton elämän tiimalasissa valuvista päivistä. Koen, että oma potentiaali on tarkoitettu käytettäväksi. Ja ajattelen, että elämä on minun elämääni. Lapset tarkoitettu asettumaan tähän kauhun tasapainoon, samoihin arvoihin, potentiaaliaan etsimään ja hakemaan.

Ehkä mulla ompelussa (ja leivonnassa) yhdistyvät kulttuurisen olennon hedonistinen itsekkyys ja luonnollisen olennon altruismi, jos siis haluaisin näin ajatella...

Tässä on kupeideni hedelmä uudessa pyjamassaan. Sekä vajaamittaisten pöksyjen että paidan kankaat ovat Käpysen mysteeripaketista, ja vaikkei tuo Riivali-kangas olekaan oma suosikkini, se on kyllä aika fantsu: hihoihin ja takakappaleeseen tuli erilaista kangasta kuin eteen, ja pyjaman omistaja pitää kankaasta suuresti. Lisäksi sävy on oikein soma.

Kerään huvikseni mysteeripaketista (45 euroa) ompelemieni vaatteiden lukumäärän talteen, nyt lukumäärä on kolme. Mysteeri kun oli minusta, kuten olen jo todennutkin, poikkeuksellisen hyvälaatuinen ja ilahduttava, ja tässä voi hieman vertailla hintaa uusina ostettuihin. Monesti kun uusia saa halvemmalla. Toki olisi järkevämpää käyttää vanhoja materiaaleja ompelussa, siihen totuttelen hiljalleen.



Tee ite perässä.




tiistai 14. huhtikuuta 2015

Örinää

Antisosiaalinen aivojumppani on jatkunut ja enenevissä määrin kommunikaationi on muuttunut äännepohjaiseksi örinäksi. Jännää että vaikka voisi kuvitella aivojen vetreytyvän ankarasta pinnistelystä, ne tuntuvat muuttuvan aina vain yksinkertaisemmiksi. Kaipa sitä ei ihmisessä riitä kovalevytehot aivan mahdottomiin.

En tiedä esimerkiksi yhtään mitään tulevista vaaleista ja ainoa seuraamani keskustelukin taitaa olla työmatka-ajalta viikkojen takaa. Sen sijaan olen vaihtanut ajatuksia ties minkämoisten (eks)perttien kanssa ties mistä – mutta väliäkö sillä, sillä ehtoisan emännän tehtävä on hoitaa ja palauttaa, ja siispä kukkasipuleihin.

Elintoimintojeni muuttuessa primäärisempään suuntaan pystyn silti nauttimaan suunnattomasti lumen alta paljastuneista näkymistä. Jo eilen illalla mietiskelin, että onpa yhteen kohtaan kukkapenkissä jäänyt jänniä lumiläiskiä... Aamulla olin jo melko varma siitä, että valkoiset pilkahdukset ovat jotain muuta...

Jouluruusu, tuo mahtava ihanuus! Odotteli minua mahtavan nuppurykelmänsä kanssa. Nuppujaan se peittelee tässä häveliäästi lehdillään.


Myös raparperi selvisi talven yli.


 Etupihallakin ollaan sitä mieltä, että kevät on koittanut. Jee!



Vaikka kuulunkin siihen koulukuntaan, että sosiaalisen median pakkopositiivisuus on arsenaalista, niin on myönnettävä, että sipulikukat saavat sieluni soimaan. Tralalaa!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Neljän sarja

Vaikean työhomman punnertaminen on jatkunut ja olomuotoni jatkaa eriytynyttä elämäänsä: aivokovalevy on jotakuinkin täysin työkäytössä. Sen ohella ei riitä tilaa muuhun prosessointiin – mikäli yritän, järjestelmä tukkiutuu ja täytyy käynnistää uudelleen.

Ompeluun tarvitsen vain liskoaivoni, joten olen kuuliaisesti ommellut vanhemmista kankaistani uudella säännölläni (eli jos käytän vanhempia, saan välillä tarpeesta riippuen miettiä myös jotain uudempaa, pääsääntönä se, että vanhojen on koko ajan vähennyttävä ja uudet eivät saa lisääntyä).

Vaikka toki näenkin ihmisiä jo harrastusten, lasten menojen ja pakollisten työmenojen merkeissä, olen ollut paljon itsekseni yöpaidassa, mahdollisimman eristäytyneenä. En oikein tiedä, mitä se tekee kommunikaatiokyvyilleni. Olin haaveillut, että ilmaisisin itseäni vaikka täällä blogissa jotenkin nokkelasti. En ilmaise itseäni näköjään mitenkään (paitsi puseroin).

Nämä puserot ovat Ottobren Rascal-kaavalla koossa 104. Hieman ovat reiluja vielä eivätkä siksi oikein näyttäviä, mutta ihan hyvä peruskaava. Kunnioitin puseroiden saajan värimieltymyksiä ja vedin kaikkiin mustat resorit.

Henkilöä on hankala huijata kuviin, joten enpä viitsinyt stailailla sen kummemmin (ylläri!). Sen seurauksena melkein kaikissa kuvissa on Tosi Tosi Näyttävät Housut (kyseisen vaatekappaleen virallinen nimitys täällä päin) eli eräällä Länsi-Afrikan työreissullani tuliaisina esikoiselle tuomani puuvillapöksyt. Ovat edelleen tosi tosi näyttävät!


Tässä Marimekon collegea, josta ompelinkin jo esikoiselle housut.



Tässä Kesämies Kekkonen -trikoota.



Vuosia kokoelmissani vanunutta collegea Jenkkilöistä.


Kivaa velouria, jonka sain vuuooosia sitten joiltakin kangasvaihtareilta. Kuva on sikäli autenttinen, että pusero on väärinpäin, niin kuin kuvassa näkyvä henkilö niitä ruukaa pitää. Tai siis mitä ilmeisimmin pusero on juuri siten kuin sen olla pitää.


Onpa tällaisten sarjojen ompelu kyllä tylsää! Mutta olen kyllä iloinen siitä, että isompaa vaatekokoa tuli täydennetyksi kaappiin.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Mysteeristä

Tein Baggy byxor -kaavalla myös toiset housut, tällä kertaa Käpysen joustocollegesta. Kangas on Käpysen mysteeripaketista, joka sattui olemaan erittäin nappiin. Ideana siis, että metrihintana saa edullisen kangasläjän, joka maksaa 45 euroa, mutta sisältöä ei tiedä lainkaan paitsi että kangasta on vähintään neljä metriä. Mulla sattui olemaan t-paitakangastarvetta, joten hain jännitystä elämään tällä hurjalla hankinnalla. Jossain vaiheessa mysteerit olivat ompelijoiden keskuudessa kuumaa kamaa, sitten kankaiden hoardaus alkoi mennä järjettömyyksiin ja mysteereidenkin tenho taisi alkaa lievetä, päätellen myös siitä että Käpysenkin mysteerejä on tälläkin hetkellä kaupassa, vaikka oma paketti ainakin oli todellakin arvokkaampi kuin 45 erkkiä eikä mukana ollut mitään ällötyksiä. No, toisaalta riskit ei niin innosta.

Housut sopivat paremmin jonkun simppelin yläosan kanssa, mutta en jaksanut maanitella tyttöä poseerauksiin. Sanoin että laita jalkaan ja kuvaus kesti 30 sekuntia. Hyvä kaava joka tapauksessa, olisipa hieman pienemmässä koossa niin tekisin oitis kuopuksellekin.

Huomaan ommelleeni jonkin verran, lähinnä kiivaan valmiiksi saattamisen tarpeen vuoksi. Töihin paluu lomasen jälkeen mietityttää. Olen tehnyt taas raskassoutuisempaa hommaa ja miettinyt muutenkin kaikenlaista raskasta ja alan hiljalleen etäisesti (?) muistuttaa Girls-sarjan kakkoskauden Hannahia, jolla kirjan kirjoittaminen menee aavistuksen ylikierroksille.

Toisaalta on tosi kiva, kun olen päivittänyt blogiakin taas aktiivisemmin. Harmi vain, oma lukulista on taas köyhtynyt, kun osa blogeista on lopetettu tai elelevät hiljaiseloa. Saa vinkata kivoja blogeja! Arvostan kaikenlaista ryppyotsaisista tuumailuista eskapistiseen höttöön, mutta erityispisteitä huumorista ja maalaisjärjen käytöstä.


sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Kolmiomekko

Ompaisin itsellekin välillä jotain. Tässä kolmiomekossa olikin pieni tekeminen, sillä ensin ähräsin kaavat kaupan tädin ompelemasta mekosta sillä lailla suurin piirtein. Tässä onkin sekä helman etu- että takaosassa kahdet muotolaskokset sekä rintojen kohdalla etukappaleessa ja selän kohdalla takakappaleessa. Nepä tuovatkin mukavasti naisellista muotoa. Lisäksi vyötäröllä on silikonikuminauhaa.

Pukeudun lähes aina mekkoihin, kun olen töissä. Muuten pukeudun ns. rönttävaatteisiin.



Kangas on neulosta Pehemiältä, ostettu Kankaiden yön alesta. Keinonahkaiset paikat yksityiskohtina ovat kierrätettyä matskua lauenneista leggareista.


Hän olisi tietenkin voinut silittää ja asetella asun ennen kuvaa, mutta hän ei tehnyt sitä.



Hänen sanallinen ilmaisunsa ei ole palannut, joten hän menee ompelemaan hieman lisää.

Pientä rakkautta

On ollut aivan mukava oleilla kotona. Koko ajan on ollut vieraita ja hulinaa, mutta huomenna varmaan hiljaisempi päivä. Laitan muutaman kuvan ihan muuten vaan, mutta lopussa pari rakkauskuvaa.

Tarkoitus olisi palata pohdiskeluihinkin tässä aivan pian.

Ekana muutama pääsiäiskuva olohuoneesta, sillä haluan keskittyä nyt myönteiseen: meillä ei oo ihan kamala siivo! Lisäksi luin uusimmasta Trendistä, että joku saattaisi haluta luoda kotiinsa boheemin pariisilaisen tunnelman. Siihen kuuluvat muun muassa puolihuolimattomat kirjaläjät. Aha! Katsokaapa tuonne ikkunan viereen. Siellä se sisustuselementti lymyilee!

(Trendi-lehti kuuluu kuukausittaiseen eskapismiini.)


Akvaariota en koskaan ole sisustuslehtien sivuilla nähnyt, mutta tuolin takaa se kurkistaa, ja kohta selviää, minkä aasinsillan tähän vetäisen...


Koristellut vitsat ovat kivoja.


Lapset tuo väkisillä harmauteen sesonkeja. Siitä heille kiitos.


Sitten asiaan eli rakkausasiaan. Viikko sitten kävin siirtämässä yhden akvaarion ja nappasin sieltä yhden punatimanttiahvenkoiraan kaveriksi kuvassa näkyvälle henkilölle eli Katjalle. Huomasin heti, että tyypeillä synkkaa, rupesivat uiskentelemaan niin sanotusti samassa seurassa.

Viikkoa myöhemmin huomasin jotain muutakin...



Katja kovasti leyhytteli pikku munia...


Poikakaveri saapui. Pusu!


Leyhyttely ja vartiointi jatkui yhteistuumin.


p.s. Kirjoittamisajankohtana emme voi enää puhua kudusta preesensissä. Eräs hra Nuoliainen kävi brutaalilla hiukopalalla.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Baggy byxor

Olipa kerran, noin varttitunti sitten, kissan pallit. Tai siis mahtava valokuvausstudio eli takapihan terassi ja pihalle luikahtanut kissa, joka siis todistetusti kiinni otettuna kuvassa.

Kuvassa on myös koossa 128 vasta ommeltu pusero, jonka kangas on Pehemiältä. Kaava on Ottobren ja jos joku sattuisi kaipaamaan niin kaivan sitten erikseen esille.



Housut ovat Marimekon collegea, jonka olen hamstrannut aikaa sitten Herttoniemestä kuvitellen, että ompelen itselleni jotain. Nämä housut ovat kylläkin aika mageet lapselle. Kaava on Baggy byxor Allt om handarbete sömnadsmagasinista, 8-vuotiaan koko.


Toisen paidan kuvaaminen ei onnistunut niinkään hyvin kuin ensimmäisen, mutta tässä toinen käyttöpusero Pehemiän kankaasta. Katse on Viidakkokirjan suuntaan. Pyytäisin myös kiinnittämään huomiota sählypallon pikanttiin asetteluun.


Puserokankaat tilasin Kankaiden yöstä, siihen loppui ostamattomuuteni. Oli liian tylsää ommella pelkästään vanhoista ja vaikeista kankaista ja käsityöharrastuksen rentoutumistarkoitus meni pieleen. Sanoin itselleni ääneen, että on sallittua olla hieman paha ja tehdä joskus hieman hankintoja, jos ompelen tasaisesti myös vanhoja pois ja jos tällä "uhrauksella" työ, perhe, kodinhoito ja kaikki muu ylimääräinen arjen kuona pysyvät mukavammin hyppysissä. Tämä ei tosin tarkoita nyt järjettömiä repsahdusaikomuksia! Aikomuksena on edelleen tuunailla vanhoista ja käyttää hamstrattuja kankaita ja vältellä järjettömiä kokoelmia.

Nämä puserokankaat valittiin yhdessä tyttären kanssa. Erityisesti tuo tyttö linnun selässä on kyllä molempien mieleen.


keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Hukkaa, ajassa ja paidassa

Loma lähestyy ja työt eivät edisty, seurauksena ompelin eilen neljä vaatekappaletta keskeneräisestä valmiiksi... Hyvä sentään, jos jotain tapahtuu! Muuten olenkin sitten aika lukossa.

Tässä kuopukselle Hukan perintö -kankaasta käyttöpusero koossa 104. Kaava on joku Ottobren, enpä muista mikä, ja kankaan on suunnitellut Leena Renko ja valmistanut Tuike.


Musta resori oli must, koska kuvassa näkyvä henkilö pitää kovasti mustasta väristä.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...