sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Päivän voitto


Jjjjjja siellä ne ovat, joulukukat pöydällä, joulutähti ikkunassa ja tuli kynttilässä! Päivän voitto!

Ja nyt sitten työpuuhiin...

lauantai 29. marraskuuta 2014

Muuttua vai juuttua

Teki mieli töräyttää taas ilmoille, mitä kaikkea en ole ehtinyt tehdä, mutta sitten muistutin itseäni siitä, kuinka toistankaan itseäni ja kuinka ikävystytänkään itseäni saati muita! Niinpä en aio suhtautua asiaan kielteisesti, niin kuin suhtaudun yleensä kaikkeen joulunaluspuuhasteluun, sillä joulunaluspuuhasteluun liittyy aina joulu, ja siitä mulla tulee mieleen tyylittömät pörröasut ja muut sesonkituotteet, joita marketit tarjoavat lahjapakettiin. Mikäs siinä, joku mulla tässä joulukauden avauksessa aina törkeästi risoo, ja se on tosi tyhmää, koska voisi ottaa kauden alusta niitä iloisia puolia, ja senpä kunniaksi teenkin pienen listan siitä, mitä olen ehtinyt tällä viikolla.

1. Olen ensinnäkin ostanut itselleni tänään kukkia, hyasintteja ja pienen valkokukkaisen kimpun. Valitettavasti valoa oli tänään mitä, kymmenisen minuuttia, ai vähän enemmänkö, no kuitenkin, sisustuskuvat jäänevät toiseen kertaan. Joka tapauksessa, kukkien ostaminen on hyvä pakkokeino muistuttaa elämän kauniista hetkistä. Hyvä meikä!

2. Olen nukkunut jonkin verran työreissulta jäänyttä reipasta univelkaa kiinni ja tämän ohessa tehnyt minimisuoritteet eli hoitanut pienikokoisia henkilöitä eri paikkoihin pyöräkyydillä sekä edustanut samaisia henkilöitä mm. vanhempainillassa, vaikka nyt sitten paikalla olisikin ollut vain pelkkä kuori ja sen sisällä hervotonta ihmishyytelöä.

3. Olen onnistunut ponnistamaan mieleeni myös pieniä yksittäisiä myönteisiä jouluajatuksia, ja tänään sain sytytettyä yhden tuikunkin. Menin jopa niin pitkälle, että myöntelin puolisoni monivuotista haavetta laittaa strobomaisesti vilkkuvat monivärivalot keittiön ikkunaan. Nyt kun taloyhtiössä on laitettu pihavaloja ikään kuin käytävävaloiksi pensasaitaan, hän ajatteli, että ehkäpä värivilkkuvalot sopisivatkin paremmin tähän tarkoitukseen. Toistaiseksi silti pidättäydyimme hankinnoista (minulla tulee hieman paha mieli valojen turhasta polttamisesta, mutta tunnustan samaan hengenvetoon rakastavani paperitähtiä, joita tässä taloudessa laitetaan huomenna adventtina yhteensä nelisen kappaletta eri ikkunoihin).

Aluksi ajattelin, että tekisin kymmenen kohdan listan, sitten ajattelin tekeväni viiden kohdan listan, mutta kirjoitettuani kolme olen jo aivan uupunut ja huomaan, kuinka en kohtaa päivissäni näinä marraskuun viimeisinä hetkinä juuri lainkaan virkeitä hetkiä.

Päädyn siis nöyrtyneenä toteamaan, että elämä on itsemme toistamista, ja vaikka Cheek sanookin kahvimainoksessa, että mieluummin muuttuu kuin juuttuu, niin monesti muutokset ovat niitä näkymättömiä kummia pohjavirtauksia ja näkyvämpää on tämä juuttuminen, tämä toistuminen, tämä sokea kauhominen.

Jos mieleni onkin yllättäen kirkastunut huomenna, saa blogini kuvan kukkakimpustani, mutta jos sellaista ei näy, voi mielessään kuvitella, kuinka ehtoisa jatkaa hapuilevaa kauhontaansa ja toivoo, että aina kun muuttuu, olisi edessä jotakin jalompaa, ja aina kun juuttuu, että osaisi pysähtyä katselemaan ympärilleen.

Kyllä veti Cheekin Paulig-veto syviin tiloihin...

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kesäkuvia ja kuulumisia

Mulla ei ole tainnut koskaan olla näin pitkää taukoa blogin kirjoittamisessa. Syy ei ole mikään niin jännä kuin vaikka raskauspahoinvointi tai uusi yritys (pthyi! pthyi!) vaan ehkä realistisesti ajateltuna, marraskuun lisäksi, mun kieliharrastus. Haluan siis parantaa kielitaitoani ja koska aika on rajallista, mun pitää käyttää sitä välillä päivästä, jolloin illaksi jää muuta rästiin, välillä illasta, jolloin harrastukset jäävät jälleen haaveeksi. Kohta harrastuksessakin seuraa tauko.

Ei haudata ehtoisaa emäntää. Kyllä se tuolla jossain lymyilee ja tällä hetkellä kiroilee aika kuuluvasti.

No olinhan taas reissussakin! Siinäpä olisikin taas oiva mahdollisuus pohdiskella työn ja perheen tasapainottomuutta, mutta enpä jaksa. Muu porukka tuntuu tottuneen mun reissuihin ja jos en reissaisi niin millä sitten elättäisin, häh. Seurauksena on kirvelevä kestounihiekka silmissä, mutta kyllä se kesään mennessä taas kaikkoaa...

Pimeydessä on ihan kiva osallistua kesäkuvahaasteeseen, jonka sain Tuitiinan blogista. Tarkoituksena oli laittaa kuusi kuvaa kesästä eetteriin. Minä lykkäsin nyt jokusen Insta-kuvani, kun mun kuvat ovat niin epäjärjestelmällisesti missä sattuu. Sori siis niille muutamalle, jotka on mun Insta-tilin seuraajia. (Ja jos sellaiseksi haluaisit, kysy toki vaikka kommentissa niin kerron, miten mut löytää. Olen omalla nimellä ja kuvissa on myös lapsia ym. identifioitavaa, joten en sitä täällä kuuluttele.)

Laitan haasteen eteenpäin kaikille halukkaille ja nimetäänkin vaikka yksi eli Kahviaika-blogi, joka on ihana blogi mutta kyllä sen pitäjä on vielä ihanampi. Niin ja mua ei pätkääkään haittaa, jos haaste ei jatku, mutta haluan toivottaa oikein ihanaa jatkoa jokaisen marraskuuhun, onhan tämä pimeää!

Tässä siemenestä kasvattamani illakko.


Tässä leppäkerttu kasvimaalla, porkkananlehdellä.

Tässä naavainen puu mustikkametsässä.

Lilja-aika kotipihalla.

Palsternakkaa ja kosmoskukkaa kasvimaalla.

Sadeaamun kudelma.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Kenkämeri

Kuinka suomalainen voisikaan olla minimalisti, kun elää kaikkia näitä vuodenaikoja?

Kun et hallitse arkea, ota siitä talteen vain pieni pala...

Siispä: erä välikausikenkiä päätyi yläkertaan odottelemaan kuivempaa säätä (oikealla hengailevat huopikkaat tosin jäivät, kunhan nyt lepuuttivat jalkojaan, hih, hetkisen tuossa muiden mukana).

Viime viikolla tarvoin eräänä päivänä lumessa ja roudasin mukana paria lasta. Varpaita pakotti vielä illallakin niin paljon, että seuraavana iltana olin tilannut itselleni talvikengät (ihan mielettömän siistit, muuten).

Nimittäin on huomattavasti hankalampaa sietää vuodenaikoja, jos esimerkiksi joutuu mieltämään talvikauden aina hikiseksi tai palelevaiseksi ja pakottavaiseksi, tai rumaksi. Mulla on mainiot huopikkaat, mutta ei ne ole oikein kivat työkengät.

Kengistä on hankala vähentää. On vain niin pirun mukavaa, kun niitä on eri tarkoituksiin: mekkojen kanssa ja lenkille, hankeen ja hiihtoon. Minä vastaan materialismi 0-1.

Materialismin kanssa tosin saa ja pitää olla järkevä. En voi käsittää, miten kaltaiseni keekoileva prinsessa on kuvitellut pärjäävänsä mustilla kömpelöillä huopikkailla koko talvikauden. Jos kokeiltaisiin vähentämistä jostain muusta kuin talvivarusteista... Viime kuukausien projektinani on ollut käyttää loppuun entisiä: shampoita, naamarasvoja ja sensellaisia. Kun vanhat loppuvat, tilalle tulee tasan yksi. Tässä on sekä kulutushyödykkeen arvostus mutta järkevä kulutus samassa paketissa. Joskus näin, jes!



Ja siis paikoilleenhan jäivät edelleen nämä... (Ja uudet kumpparit ovat hankintalistalla – oikealla näkyvät Hait ovat jo vuosia olleet kuppaisessa kunnossa, hyviä kumpparimallivinkkejä otetaan vastaan)


tiistai 4. marraskuuta 2014

Vapaa-aikaa vai velvollisuuksia

Kaikkien puuhien puuhaileminen on tuntunut ylimääräiseltä velvoitteelta, joten olen jättänyt väliin. Liikenevän ajan olenkin sitten käyttänyt aika paljon työntekoon tai vastaaviin velvollisuuksiin...Ei ehkä kovin hyvä veto. Kuulun vapaa-ajan kannattajiin! Mutta mitä muutakaan tehdä, jos ei vapaa-aikakaan meinaa maistua?

Mistään kurjasta ei ole kyse, sillä marraskuu vain on tosi väsyttävää aikaa ja lisäksi on paljon velvollisuuksia, jotka sitten joulun tienoilla hetkeksi laukeavat. Muistan, kun viime vuonna joululomalla vapautui yhtäkkiä hurja määrä energiaa ja seurauksena oli tämä! 

Mutta jos jollakulla olisi antaa vinkkejä kivoihin puuhiin, sellaisiin, jotka eivät vaadi kovin suurta keskittymistä ja taitoa, antaa tulla! 

Tässä todiste, että olen käynyt hääreissullakin. Nämä kaverukset löytyivät eräästä pikkukylästä keskellä vihreää saarta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...