tiistai 27. toukokuuta 2014

Työskentely tappaa vapaa-ajan

Jotensakin vähäsen harmittaa, kun moni vakiobloggaajistani on vallan hiljentynyt, kun on palaillut äitiyslomalta työmaailmaan (ja juu, tiedän, on teitä sinnittelijöitäkin). Minkä merkki hiljaisuus on?

Sattuuhan tämä omaankin nilkkaan hieman. Kun alan tähän aikaan olla varma, että yläkerrassa ei enää kukaan möykkää tai muuten perseile (pahoittelut ilmaisusta, näin meillä asiaa kuvataan), huomaan yhtäkkiä tyhjentyneeni. Kaikki päivän aikainen tarmo on tussahtanut ulos ja tunnen vain pientä alakuloista väsymystä ja mukavuudenhalua. En siis intoa tarttua ompelukoneeseen ja kokeilla kaavaa, jota en ole koskaan koklannut, tai blogiinkaan, huikeiden ajatusteni julkituomisen merkeissä.

Tuijotan seinää ja mietin, että helkkari, vielä olisi pyykitkin.

Näen asian hieman näin, vaikka nyt kärjistänkin: Kun bloggaaja siirtyy eri elämäntilanteeseen, vaikka nyt sitten tässä tapauksessa kotikeskeisestä elämästä työkeskeiseen, hän saattaa pohdiskella, millaiseksi elämä nyt muotoutuu. Mutta hän ei vielä tiedä, ehei. Ulko-oven takana odottaa ihana työ, kylläpä niin! Ja ihanaahan se usein on.

Silti mikään ei valmista siihen, kun alkaa tulla iskuja oikealta, iskuja vasemmalta, pyöritystä joka puolelta. Korvissa kälättää yhtä aikaa sata ääntä, tee sitä, tee tätä, on hallituksen kokousta, voipaketin ostoa, kevätjuhlamekon korjausta ja hyvässä lykyssä Kelat, Melat ja eskarilaisten lahjakolehtit.

Soppakauha kourassa liihottelevasta emännästä tulee säntäilevä sekopää.

Olen havainnut, että seuraan ikään kuin rinnakkaistodellisuudesta keskusteluja siitä, millaisia lahjoja tehdään päiväkotihoitajille tai koulun opettajille. Missä vaiheessa ehditään ommella puseroon nappilista. Missä vaiheessa ehditään shoppailla, innostua tai tehdä lomareissuja.

Enkä sano, että tämä vaihe liittyy välttämättä vanhemmuuteen. Ärsykkeitä vaan tuntuu tulevan tuutin täydeltä.

On pakko hyväksyä suoritteista seiska plus. Hyvinhän se seiskan teinikin peruskoulunsa läpi sätkyttelee.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Tulipa tarda

Tämä tulipa tarda -tulppaani on kerrassaan mainio pikku tulppaani. Suosittelen vaivattomuutta suosivalle! En ole suuri keltaisten kukkien fani, mutta näin keväällä keltainen ilahduttaa alkavan vihreyden keskellä.


Kasvimaapuuhat ovat alkaneet eli työnsarkaa riittää.


Poimin illalla mukaan muutaman maitohorsman ja paistoin voin, suolan ja pippurin kanssa pannulla.



p.s. Imagen kolumni kiteyttää minusta aika kivasti ajatusta muuttuneesta sivistyksestä. Ollessani työmatkalla oli oikein kunnolla aikaa lukea, ja siitä jäi päälle vanha innostus. Mieleni kaipaa runoutta, tietoa, pinnistelyä, vanhanaikaisesti sanottuna sivistystä, ja kolumni kiteytti kivasti kokemaani lifestylekrapulaa.


tiistai 20. toukokuuta 2014

Toukokuun läkähdys





Enkelinsiipi kukkii sisätiloissa.



On hieman hankalaa vastata kuulumiskysymyksiin, jos vastaukseen odotetaan hehkutusta ulkomaan visiiteiltä. Enhän minä epäkiitollinen halua olla, reissut olivat hyviä ja antoisia. Mutta ne olivat työreissuja. Ja niiden jälkeinen väsymys (joka alkaa hellittää, jipii!) on ollut melkoinen. Ja kasaantuneet hommat ovat todella kasaantuneet.

Kevät on kyllä muutenkin hektistä aikaa kotipuuhastelijalle. Palstanlaiton alkaessa on pala kurkussa. Parin viikon kuluttua hellittänee. On kevätjuhlia, synttäreitä, illanviettoja, yövieraita, muuttuneita elämäntilanteita ja niiden myötä syntyneitä ylimääräisiä koukeroita. 

Tätä kirjoittaessani käyn noin joka toisen sanan kohdalla viemässä karjuvan lähes kolmivuotiaan takaisin sänkyyn. En jukopliuta enää peittele, vaikka huuto kuulunee lähimarketeille asti. 

Nämä tetet ovat nousseet maasta ihan itsekseen. Vaikka kauppojen ylitarjonnan vuoksi nämä näyttävätkin silmään hieman "kuluneilta", niin ovat sen verran pirtsakoita tapauksia, että laitanpa näitä lisääkin. Oikein somia ovat.



Koska itselleni lupaama kuukausittainen ruokahaaste meni pieleen sekä rahanpuutteesta johtuvan innottomuuden että maailman melskeiden vuoksi, olen erittäin ylpeä tästä ykän näköisestä saavutuksestani. En tiedä, mitä se on, mutta se imitoi reissussa syömääni israelilaista evästä. Jos haluat kokeilla jotain tällaista, kerron ilolla!

Pohjalla on hummusta ja tuo vihertävä on oliiviöljyä, jota lorautin lopuksi vierelle. Tuo punainen sisäelimeltä näyttävä juttu tuossa keskellä on Varsinainen Kokeiluni eli

2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
7 kuivattua aprikoosia
3 kuivattua viikunaa (kuivatut hedelmät ihan hatusta)
2 purkkia tomaattimurskaa
1 munakoiso
1 paprika
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Lorautin pohjalle runsaasti oliiviöljyä ja laitoin sekaan sipulit. Kun ne oli kunnolla kuullotettu, jatkoin lisäämällä muut kasvikset ja lopuksi tomaattimurskan. Annoin hautua kunnolla ja lisäsin kuivatut hedelmätkin mukaan. Lopuksi surautin sauvasekoittimella.

Varoituksen sana: jos haluat syödä ruoan hummuspedillä (hummuksenkin valmistin itse, mutta siihen löytynee helposti reseptejä, jos ei osaa), ainakaan meikäläisen lapset eivät hummuksesta piittaa. Mutta voihan tän tehdä vaikka kuskusin, bulgurin, ohran tai riisin kanssa. 

Ja sitten vielä kehu: jos ei halua viljaa ja jos haluaa yhteen mitättömän näköiseen ateriaan miljoonasti kaikkia hyviä ja terveellisiä ainesosia, täsä ois. Reseptiä voinee varioida laittamalla eri kasviksia tai kuivattuja hedelmiä. Minusta nuo aprikoosit ja viikunat toimivat aikas hyvin. 




Tässä vielä kuva pihalta, kun meikäläinen sunnuntaina yritti jotain puuhata. Kiitoksena tänä aamuna molemmat kärhöt oli irti revitty. Jokin elukka vai paha henki, tiedäpä siitä. 
Tiipiin ompelin viime vuonna. Kuva sisältää lapsisijoittelua (tiipiin sisälle).






lauantai 17. toukokuuta 2014

No, sanoi nokkonen

Kyllä luovuuden kukka nyt kukkii.

Alkuviikosta olin pitämässä Lontoossa esitelmää. Nyt olen tässä. Jokin osa minusta ei suostu ymmärtämään epäsuhtaa, vaan puuhailla pitäisi, ja heti kerralla hemmetisti.

Yhdeksän jälkeen olen ollut aivan naatti. Ulkomaan työkomennus ja sen kruununa äskeinen Lontoo ovat vetäneet välistä. Odottelen vain, että jotenkin palaisin tähän päivään.

Samalla mielessä on uusia reseptejä, pihapuuhia, ompeluideoita, villivihannesten keruuta ja kohta alkava palstakausi. 

Hölmösti vaan mun työ on toisinaan lyijynraskasta. Se imee kahdesta suunnasta. Toisaalta se on hyvin kepeää. Vapaata liihottelua, nöyristelyn ja ulkokultaisuuden, ne söisivät ja kuluttaisivat, voi useimmiten unohtaa.

Turha kirjoittaa enempää, ainakaan tänään. Sen tulin sanomaan, että tänään syötiin nokkoslättyjä. Kun jaksaisi kerätä ja kuivata...


perjantai 9. toukokuuta 2014

Väsymys




Sitä minä vaan, että mulla ei tule nyt mistään mitään. Väsyttää kaameasti koko ajan. Onkos muilla moisesta kokemusta, jos nyt ei puhuta helpommin selitettävästä vauvavalvomisesta vaikka? Oon yrittänyt nukkua, mutta ei auta.

Eikä nyt mikään hirveästi huvita. 

Huomenna on työreissulle lähtö. Niin kuin en oisi reissussa ollut! Sen jälkeen tosin olenkin koko kesän kotikaupunkini ilona. Lastenkin kanssa koko heinäkuun, kun isänsä on töissä. 

Laitetaan siis edelleen muutama kuva. Pitää nimittäin ilahduttaa itseään pienillä kauniilla asioilla, jos ei jaksa suhtautua mahtipontisesti isompiin. Ei pidä tarpoa liian syvällä, jos maailma on kuitenkin mallillaan.

Tässäpä jouluruusu pihalta. Pakkanen on pannut sen lehtiä, mutta silti se jaksaa kurkistella. Vähän pelottaa, onko pakkanen pistänyt hengiltä mun rohtosormustinkukat, kun ruusukkeissa ei ole mitään eloa. Harmittaa kylvää kaksivuotisia, jotka sitten menevät talven mukana. Illakko on elossa. Katsotaan siis, maltetaan.



Etupihalta.



p.s. Ootko Instagramissa? Minä oon omalla nimellä, siksi en asiaa niin kovin julkisesti huutele, mutta kiva jos vinkkaat, miten sut löytää, niin löydät halutessasi samalla mut. Yllättävää kyllä, oon ihan tykännyt olla siellä. Siihen ei mene paljon aikaa...Ehkä siksi, kun en seuraa paljon ketään enkä tee paljon mitään. Mutta no.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Arjen puuhat parhaat puuhat?

Hiljalleen on sellainen olo, että arjen kuvioita otetaan yksi kerrallaan haltuun. Kotona on siivottu, siemenistäkin suuri osa kylvetty. Hirveä väsymys vaan vaivaa, joten mielessä risteilevät ajatussikermät jäävät yhä tuonnemmaksi. 

Vielä ehtii kaikenlaisia siemeniä. Itselläni on taimipotti (kuvassa vasemmalla) ja kaikenlaisia muita viritelmiä.



Taimipotin kylvöt merkitsen tälleesti.


Laitoin myös vihanneskrassia.


Ja maissi on likoamassa hupimielessä.


Ompelin viimeinkin Meridan jumppiksen valmiiksi. Lapsi nalkutti siitä, kun äiti aloittaa aina uusia juttuja eikä saata valmiiksi vanhoja. Ööh...


Ja ehkä Merida voisi ajatella, että haloo, oon vaan muovia, onko mulle ompelu ihan tervettä.


Kangas LiandLo.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Synttärimekko ja muita prioriteetteja

Arjen purkua. Vielä viime yönä oli matkalaukku purkamatta, mutta synttärimekko piti saada ommella...

Jospa tässä hiljalleen.

Mekko on Mekkotehtaan Alinan D-malli. Selässä on sievä kuminauharypytys, mutta kaista ei riittänyt pitkällisempään kuvailuun.



Kangas on Saksasta torilta. 


Krookukset kukkivat <3 Olen yrittänyt pitää kissan sisällä naapureiden takia. Sen seurauksena lähes kaikki kukkasipulini on syöty. Täällä on paljon jyrsijöitä ja pääsevät varmasti entistä paremmin lisääntymään, kun kissa ei niitä syö. Mutta niinhän se on, kissa ei kuulu kaupunkiin, mutta jyrsijät kuuluvat.

Nautin näistä muutamasta, jotka jäivät jäljelle!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...