torstai 30. tammikuuta 2014

Tammikuun ruokahaaste

Tässä se nyt tulee, haaste, jota koko universumi on odottanut kieli pitkällään: ehtoisan emännän vuoden ruokahaaste! *kaboom-tsih* Lupasin itselleni haastaa itseni joka kuukausi tänä vuonna ja kokeilla jotain uutta.

Olen nimittäin vähän vihannut hellan ääressä hääräämistä. Se taas ei ole somaa. Ajattelen, tunnen ja koen nimittäin myös, että ruoka on mahtava juttu. Siihen liittyviä suoritteita ei tulisi vihata vaan rakastaa. Ruokaa tulisi arvostaa ja palvoa, helliä sen hyviä makuja, oli sitten kyse kotimaisesta porkkanasta tai tullitavarasta. Huomattavaa on tietenkin, että puhun periaatteesta, todellisuus on välillä toista.

Tammikuun haasteeksi otin thaimaalaishenkisen keiton. Tammikuun pakkaset ja alituinen selkä hiessä ja naama kuurassa pyöräily ottaa toisinaan kupoliin ja mikäpä onkaan kivempi tapa kuin palkita itsensä maukkaalla kuumalla keitolla. En ole koskaan Thaimaan suunnalla käynyt, joten itseni peräkylän punaniskaksi tuntien hiippailin niin sanottuun alan liikkeeseen. Aloittelijalle myytiin muutamia tuotteita ja nehän lähtivätkin kokeiluun.

Tässä ehtoisan kokeilema keitto:

Laitoin ison kattilallisen vettä tulille. Thaimaa-ruokakaupasta hain seuraavat ainekset:

-tom ka -soosi
-limetin lehtiä
-osterikastiketta (ei sovi täysvegeille)

Tähän kyseiseen keittoon lisäsin alla listaamani ainekset, mutta tätähän voi loputtomiin soveltaa jääkaapin sisältöjen ja vuodenaikojen mukaan. Nythän olisi oivallinen juuresaika.

-5 valkosipulinkynttä
-tofua
-parsakaalta
-pakastekukkakaalta
-pakasteherneitä
-400 ml kookosmaitoa

Totta maar, keitosta tuli maukasta. Lapset vähän nitisivät, mutten jäänyt kuulolle. Seuraavalla kerralla ehkä sieniä, porkkanaa, purjosipulia, nuudeleita, ...Jos ei ole suuri tofun ystävä, suosittelen näitä mausteisia keittoja juuri tofulle. Jos taas syö katkarapuja, voisin kuvitella niiden sopivan tähän hyvin. Tai kanaa imitoiva quorn.

Helmikuussa uusi ruokahaaste!



tiistai 28. tammikuuta 2014

Twerk it

Ahhahhaa, en kestä. Olen katsellut harrastuspuuhissani pitkään teinityttöjä, joilla on kuviollisia ysärihaaremihousuja. Vaikutelmaltaan lopputulos on kuin yhdistäisi teinivartalon yläosan kypsemmän tamman alaosaan, housut kun muhevoittavat takapuskuria.

Sen verran terävä olen, että tajuan nuorten mukailevan muotia. Vissiin kuviohousut ovat edelleen ihan in. Jostain irvokkaasta mielijohteesta sain päähäni ommella itselleni urheiluhousut kuviollisesta kankaasta yhdistettynä löysään yläosaan. En osaa sanoa, onko hit vai miss, mutta ainakin naurattaa.

(Samalla totean hieman surumielisesti, että se aika on ohi, jolloin pystyi luontevasti trendejä seuraamaan. Onko ylitetty se raja, että trendit näyttävät vain naurettavilta ylläni. *niisk*)

Trikookangas "Kaakeli" on Majapuulta, valkoinen lörppötrikoo Löytö-Palan alelaarista. Leggarikaavan mukailin Henkkamaukan trikooleggareista ja tulipa makia malli. Paita on Ottobren Square ilman hihoja. Reunojen rullapäärmäykset vielä puuttuvat, kun piti päästä mallaamaan.


Kyllä oon katu-uskottava, oonhan, oonkohan?



Pakko testata käytännössä, ratkeaako haarat, kun asetutaan alas ja ryhdytään lannevatkauksiin...Nnngh...En kestä.



Ja tästähän voi ottaa malliksi vaikka kivat pikku iltajumpat.


maanantai 27. tammikuuta 2014

Puudeleita

Ihme ja kumma, alkuvuosi onkin ollut Suhteellisen Hallinnan vuosi. Koti on melkein siisti, on ehtinyt puuhaillakin jotain. Nyt ylläpidän sairastupaa, joten soimaan itseäni tästä pikku hairahtumisesta blogipuolelle (ois töitä). Mutta kun tää ois niin kivaa...

Joopas joo. Ompelupuolella olen päättänyt, etten hanki enää isommalle kankaita hänen tietämättään tai muutenkaan, ellei tule erityistoiveita. Enpä ole muutenkaan niin paljoa tehnyt, mutta jokusen kerran olen haksahtanut, kun on ollut jotain söpöä, johon olen itse ihastunut. Kuviotrikoot saanee jossain vaiheessa unohtaa, kun maku muuttuu isomman mauksi. Huhupuheita toki vain...

Luultavasti koulun myötä makutottumukset muokkautuvat muutenkin suuntiin, joita on hankala ennustaa. Olen ollut pienestä saakka turhamainen vaatteiden rakastaja (ei tosiaankaan ole silti aina näkynyt), joten ehkä haluamattani oma toiminta vedättää myös jälkikasvua siihen suuntaan. Saa itse ruveta päättämään ja silleen.

Sain kolmannella luokalla ekat levikseni ja olin niistä aivan mehuissani. Kun siirryin yläasteelle, olin kaverini kanssa armoton kirppishamsteri. Tinkasimme hampaat irvessä ties mitä lumppuja. Tuohon aikaan menneet vuosikymmenet viehättivät mua erityisesti ja pukeuduin muun muassa isäni vanhoihin vaatteisiin. Kirppareilta löytyi aarteita, jotka nykyään olisivat jo kunnon vintagea. Olihan niitä paljon kaikenlaisia keinokuitukuviopaitojakin kyllä.

Kirppisinto laantui jossain vaiheessa opiskeluvuosia. Naisen vartalo on sellainen, että se vaatii tietyt temput, sopivat vaatemallit. Kun niistä vihdoin on hieman perillä, on kivojen vaatteiden löytäminen hankalampaa. Laitetaan päälle lastenteot ja keholliset muodonmuutokset niin itsensä vaatettamisen motivaatio laskee edelleen. Nykyään rättien metsästys loistelamppujen alla on mulle kauhu, joten jos tarvitsen jotain, tulee tilattua netistä. (Tykkäisin kyllä laadukkaista pikkubutiikeista, mutta harvemmin satutaan samalle kiertoradalle.) Samalla periaatteella en nauti niin paljon vaatteiden etsiskelystä kirppiksilläkään, vaikka kirppiksistä kyllä noin muuten tykkään edelleen. Kovin tarkkaan en jaksa muotia seurata: kun pääsee jostain perille, se onkin jo ohi. Paitsi palaan tähän asiaan kuviollisten housujen muodossa jo aivan lähiaikoina!

No tällaista lätinää nyt maanantaiaamupäivään sitten näköjään. Olishan jotain pointtiakin voinut mielessään mukana kuljettaa, mutta sellaista ei tarttunut matkaan kirjoitukseni lähtörytinässä. Tässä puhuu kulutuskriittinen vaatefani jakomielisestä maailmastaan, tjänare ja moikkis.

Tämän mekon kangas ei ollut erityissuosikkejani, mutta sain sen kaupanpäällisinä taannoisessa Kankaiden yössä. Kyseessä on Viljamin Puodin puudelit. Mekko on Ottobre-lehden Circus Horse -kaavalla, josta tykkään sen käytännöllisyyden vuoksi. Tämä on tosin livenä paljon kauniimpi malli, kun mekon muoto elää.

Leggarit on Kangastukun velouria ja piirretty Me&I-velourleggareita mukaillen.

Ei oo silitetty koska en koskaan.




Villakoirat puhaltelevat purkkaa.


maanantai 20. tammikuuta 2014

Kotiäidin hulluus iski

Olin kolme vuorokautta lasten kanssa keskenään niin, ettei pienempi nukkunut päiväunia eikä talttunut illallakaan juurikaan ennen kuin itse painelin nukkumaan. Seurasi jotain selittämätöntä, mutta mielenkiintoista: muhun iski jonkinlainen hulluus heti, kun kuopus nyykähti eilen sohvalle. Ryhdyin hoitamaan muka tehokkaasti asioita, joista osa ei ollut lainkaan järkeviä, ja joihin liittyi muun muassa nettishoppailua. Ihan puun takaa!

Onko kotona turhautuminen kuin voima, joka voidaan ryöppyävän veden tapaan valjastaa hyötykäyttöön? Mene ja tiedä. Tilapäiseksi mielenhäiriöksi eilistä kutsuisin. Pohdin, perustuuko koko markkinavoimien toimivuus tällaisiin raiteilta suistumisiin. Olin kyllä havainnut merkkejä jo viikolla, kun mulla oli hypomaaninen visio isomman lapsen vaatekaapin päivittämisestä koululaisen vaatekaapiksi. Tilasin paria kangasta ja silleen, vaikka olin aikonut käyttää edelliset ensin ja olla niin perin juurin järkevä semminkin, kun kulutusahdistus korpeaa sisuskaluja.

Tänään yritin reivata kurssia edes hieman järkevämmäksi: tilasin siemeniä. Se on rakentavaa hulluutta, koska sillä säästää myöhemmin rahaa ja koska sillä tavalla saa ruokaa. Sekä Hyötykasviyhdistys että Korpikangas ovat valmiita tämänvuotiseen rynnistykseen, joten 32 erilaista pussukkaa saapunee luokseni jossain vaiheessa. Viime vuosi meni etupäässä vanhoilla siemenillä, joten nyt päivitin oikein kunnolla. Oriental Royal Wedding -unikko jäi vielä hieman kaivelemaan, mutta seuraavat lähtivät klikkauksella matkaan:

Sokeriherne Oregon Sugar Pod
Porkkanat Purple Haze ja Rainbow Mixed
Pinaatti Matador
Keltajuurikas Golden ja Yellow Cylindrical
Punajuuri Ägyptische Plattrunde
Latva-artisokka Green Globe (ihan vain harrastuksen vuoksi)
Mustajuuri Hoffmanns Schwarze Phal
Mangoldi Bright Lights
Nauris Enon kanta
Palsternakka Halblange Weisse
Retikka Black Spanish Round
Retiisi French Breakfast
Sokerimaissi Early Extra Sweet (aina saa kokeilla...)

Lisäksi maanparannus- ja salaattisekoitus.

Nuo olivat Hyötykasviyhdistykseltä, Korpikankaalta tilasin seuraavat:

Kehäkukka Sunset Buff
Kosmoskukka Sonata
Auringonkukka Black Magic
Täpläsievikki Five Spot
Pioniunikko sekoitus (romantikon unelma...)
Pensaskrassi Jewel Cherry Rose
Kaunokainen Enorma
Puistolemmikki Indigo ja sekoitus
Tuoksuherne Daily Mail
kesäkurpitsalajitelma (katotaan...)
yksi kukkasekoitus, Carrie Ann

Nyt alkaa nolottaa ja sitä paitsi mun olis pitänyt tehdä töitä, joten moro.




torstai 16. tammikuuta 2014

Yoga pants miehelle

Ai kun ihanaa, nyt on koko perhe yoga pantseissa!

Tästä ivallisesta huokauksesta löytyy yhtäaikainen totuus: vaikken ole vaatemerkkiuskovainen, olen havainnut, että Meandi-merkin yoga pantsit ovat oikeasti todella mukavat ja kätevät pöksyt. Niinpä joskus kutsukökkäjäisille eksyttyäni olen hankkinut sellaiset itselleni ja parit isommalle, neutraaleissa väreissä niin, että käyvät sitten myöhemmin nuoremmallekin.

Mutta voi kyynel, miehille niitä ei tehdä, vaikka miehet ovat kotipöksyjen suurkuluttajia.

Otin mieluisat lökäpöksyt ja leikkasin velouria vähän sinne päin. Nilkkoihin pitkät resorit (estävät rispaantumisen, mahtuvat kumppareihin, eivät kastu pakkaslumessa jne) ja vyötärölle samoin leveän kuminauhan kera.

Otin kuvan aidossa ympäristössä eli tässä Yle Areenaa surffaava yoga pants -mies.  




sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Emäntien ärsyttävyys

Miksiköhän on niin ärsyttävää, kun jotkut ovat täynnä tarmoa ja tuntuvat hallitsevan elämänsä pullanpaistoja ja säännöllisiä lauantaisaunoja myöten? Aiheesta vitsaili muun muassa tämä Kodin Kuivalehden pikku vitsitöräytys "täydellisestä naiseudesta". Sitähän se tämä omakin ehtoisa emäntäni parodioi, vaikka tässä onkin totta toinen puoli (hassua kyllä, tänne välittyy vain se puoli, joka tosiaan emännöi...se siitä parodiasta).

Kyllä teen tästä vuodesta elämänhallinnan teemavuoden. Lupaan yrittää ihailla heitä, jotka hallitsevat elämänsä nyansseja niin paljon, että jaksavat muillekin hehkuttaa. Enkä varmasti sorru ainakaan ensimmäisenä kateuteen tai epäilykseen siitä, että kulissien takana huojuu.

Joo, jepu jep, näin on, tänä vuonna otan oppia elämäänsä hallitsevista ihmisistä, vaikka luulen, että siinä suhteessa pysyttelen mieluummin marginaalissa, lähellä kaaoksen ja järjestyksen rajapintaa.

Tämä kuukausi on mulle nimittäin järjestyksen kuukausi. Ja se tuntuu todella hyvältä!

**

Lapset kasvavat ja tilailin niille internetsistä jokuset housut. Kaveriksi muutamia puseroita, jotka ovat lojuneet keskeneräisinä. Päällimmäinen Lillestoff (Lieblingsstücke), sen alla Kiukkupyllyt (Tuike), alimmaisena LiandLolta irvikissoja. Nämä pojalle kokoa 98.


lauantai 11. tammikuuta 2014

Diy nukketalo osa 2

Hulluutta on monenlaista. Kun kaipasin järjestystä ja rauhaa joululomalleni, en suinkaan aakkostanut kirjahyllyä tai saanut vaatekaappiani siivottua vaan tadaa, tein nukketalon!

Aiemmin esittelinkin jo kierrätyskeskuksesta bongattua kaapin romua, josta projektini aloitin. Alle porattiin rullat ja siinäpä lähtötilanne olikin.

Ihan valmista ei ole, mutta tällä hetkellä näyttää tältä.


Yläkerrassa on valkoiseksi maalattu Ikean nukensänky ja siellä petivaatteet. Tein pienen katoksen vanhasta retrokapasta. Karhutyyny on vaihtaroitua Ikea-puuvillaa. 


Makuuhuone on yläkerrassa. Kuten kuvasta huomaa, maalasin romun valkoiseksi ja asensin "parketin" Bilteman (vai olikohan Bauhausin) sytykkeistä, joita ystäväni antoi mulle joululahjaksi. Parketin laittoon meni useampi ilta, koska palat piti sahailla sopiviksi ja liimailla paikoilleen... Pikkuinen matto on tehty keränlopusta Hanko-lankaa.


Tässä vielä yläkertaa.


Yläkerran seiniä kiertää dinosaurus-ledit, jotka lapset saivat toissajouluna nuoremman kummitädiltä. Ehtaa Tigeriä. Tapetti on Josef Frankia. Jännästi asukkailla on sama maku kuin mulla.


Alakerran loungen divaani on vielä mietinnän alla, tein väliaikaisen (?) farkkukankaisen divaanin kahdesta puhki kulutettujen farkkujen puntista. Eijjfingerin tapetti on kaverin jämiä. Tyynyt ovat Amy Butlerin itutyynykangasta, Heather Rossin merenneitoja ja vasemmalla vanhasta retrosiksakista tehty Ferm Living -tyyppinen pötkylätyyny. 


 Alakerran valaistuksesta vastaa pikkuinen pupu, ja tilkuista on tehty lattiatyynyjä. Lattiatyynyjen kiristysnapit ovat Viljamin Puodin eläinnappeja.


Nukketalo on yksin mun projekti, koska tarvitsin just tällaista värkkäämistä. Hellyin kuitenkin, kun lapsi halusi jotain tehdä, ja niinpä hän piirsi pienen taulun asukkaista.


Joista pari tässä.

Jos sitten mennään tällaisen proggiksen järkevyyteen niin no, mennään vaan. Tätä oli ihan älyttömän kiva tehdä, ja oli tosi hauskaa mietiskellä käyttötarkoituksia erilaisille jämämateriaaleille. Vielä on pieniä juttuja mielessä, ennen kuin tämä tuntuu "valmiilta", ja aina siltä tuntuessa voi jotain kehittää tai muuttaa. 

Tällaisen tekeminen on myös ilmaista sisustamista: ei tarvitse maksaa maltaita tarvikkeista vaan voi käyttää erinäisiä loppuja, jotka eivät riittäisi mihinkään isompaan. 

Nukketalon lopullinen käyttötarkoitus on toivottavasti leikki, mutta tekeminen oli erittäin mieluisaa. Melkein tuntui, etten malttaisi vielä tätä esitelläkään, mutta kovetin mieleni. 

Suosittelen!

torstai 9. tammikuuta 2014

Epämääräinen rykäisy luopumisesta

Nyt on se aika vuodesta, kun porukka puhkuu parannusta. Yksi trendejä tuntuu olevan tavarasta luopuminen. Tällä en nyt viittaa kenenkään yksittäiseen kirjoitukseen tai haja-ajatelmaan, aivoissani risteilee cocktail muiden ja omia ajatuksia.

Noh. Ongelmana on nyt se, että mulla on ulosantiummetus, koska olen polkenut tänään kolmekymmentä kilometriä vesi-, räntä- ja lumisateessa ja lopuksi ihan kunnon tuiskussa, ja tämän päälle itkettänyt läskiäni harrastukseni parissa. Olen huolehtinut eskarilaisen vanhempainiltatilaisuusasian, ollut fyysisesti kahdessa eri paikassa töissä kahdeksisen tuntia, laittanut ruokaa, pessyt pyykkiä, lataillut tiskikonetta ja ripustellut litimärkiä rapakossa kasteltuja tumppuja ja sukkia. Jokuhan ottaisi tässä vaiheessa järjen käteen ja korkeintaan luonnostelisi jotain mutta ehei, mulla ei sellaiseen ole aikaa, mun täytyy saada töräyttää tämä pihalle NYT.

Mulla on nimittäin kokeilussa sellainen filosofia, että arkea voi hieman hallita, kun keskittyy kunnolla yhteen asiaan kerrallaan, on läsnä. Kuten voi tästä blogientryni kiivaasta startista päätellä, hieman on läsnäolo vielä harhailevaa, mutta harjoittelu on päällä.

Siis siihen luopumiseen. En halua kouraista kovin syvältä maailmantuskan syövereitäni, mutta hieman olen pohdiskellut todellista luopumista. Jos päättää vähentää vaikutustaan maan päällä noin niin kuin materiaalisessa mielessä, mikä on todellista luopumista? Kyllähän sitä tulee kaikenlaista huijattua, niin kuin vaikka tavaroiden vähentämisen kampanjoissa helposti käy. Loppujen lopuksi ei liene kyse varsinaisesti luopumisesta, jos ensisijainen tavoite on vähentää romun määrää, ei rakkaimpien tavaroiden.

Olenkohan todella luopunut mannertenvälisistä lennoista? Mulla ei vain ole niihin varaa, mutta jos olisi, olisinkohan lespaava Malediivin-kävijä? Valitsenko luopumalla lentokoneen käytön kotimaan matkoilla? Vai onko vain niin, että inhoan lentämistä ja VR on mun mielestä oikeasti liikkumiseen mitä parhain keksintö. Olenko luopunut lihansyönnistä? Vai vain havainnut, että se teki mun oloni paremmaksi monella tapaa. Olenko luopunut yksityisautoilusta? Vai huomannut, että kun mulla ei ole autoa, mun on pakko ulkoilla joka päivä ja se tekee hyvää.

Vai pitääkö tämä kääntää niin, että luopuminen voi olla nautinto?

Ihan kaikki luopuminen ei kyllä ole. Monet hyvistä ystävistäni lutraavat mielestäni aivan törkeän kauan suihkussa, mutta en kyllä itsekään ihan 40 sekunnin kylmällä suihkuttelija ole, sen verran pitkä on tuo liehulettini. No entäpäs asuinneliöt? Noh, niitä on aika yltäkylläisesti, laskutavasta riippuen 23 tai jopa 40 per naama tässä asunnossa. Hyvin monessa asiassa tulee keikuttua keskitasossa, vaikka tekisi mieli kiillotella sädekehää ja aina vaan tiukentaa treeniä.

No seuraavaksi voi tietenkin laventaa eksistentiaalisiin aatoksiin oman olemassaolonsa merkityksestä ja siitä, kuinka kaikki Cheekistä amerikkalaisiin tuhlaavat enemmän kuin itse, lopputuloksena kysymys: mitä väliä? Mutta mun sielun korvennuksessa ei nyt ole kyse pelkästään maapallon tilasta vaan siitä, että ahneus ällöttää mua ihan helvetisti.

Että kyllä on tämä luopumisasia vähän masentavasti mielen päällä. En ole oikein päässyt asiassa eteenpäin, ei ole tullut pikavoittoja. Pienessä itseinhon marinadissa tätä pohdiskelen, mutta onneksi puoliso oli sen verran ahne että osti kolmenkymmenen prosentin alessa lähikaupasta mulle Viivi-siiderin ja itselleen Wagner-oluen. Kyllä sillä pahin happamuus taittuu.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Loman loppu, mitäs sitten?

Mitenkähän sitä tämän kevätlukukauden aloittaisi. Syksypuoli oli aikamoista riittämättömyyden tunnetta, koska kaikkea en jaksanut. Koko loman olen nukkunut yhdeksän tunnin öitä (jälkikasvun hösseliepisodit pois lukien) ja huomenna pitäisikin herätä 2,5 tuntia loma-aikataulua aiemmin. Hups.

Eli pitäisi jaksaa 2,5 tuntia vähäisemmillä unilla kesään saakka. Kuka nyt sitä optiota ottaisi huomioon, että nukkumaan voisi mennä aikaisin?

Lisäksi olen karsinut lomalla liikkumisen lähes kokonaan ja pidemmällä tähtäimellä se on mulle haaste. Mieluusti siis liikun, ja se on taas jostain pois. Ja kuka tekee kotityöt, kun menen huomenna töihin? Mietiskelen näitä palapelin palasia hieman hämmennyksissäni. Voisin tehdä kaikenlaisia periaatepäätöksiä, mutta kun kaaos lähtee käsistä, se on todellinen hukuttava vyöry.

Lisäksi olen koko ajan terottanut itselleni, että huomisesta alkaen teen kesään saakka paljon töitä. Se aika on pakko ottaa käsitöistä ja muista höntsäilyistä ja kuten olen jälleen lomalla huomannut, ne todella tuovat tasapainottavaa sisältöä elämään. Yhtenä päivänä radiosta kuului Metallican Enter Sandman ja puoliso lohkaisi että hei, täähän kertoo sun työstä:

Hush little baby don't say a word / And never mind that noise you heard / It's just the beast under your bed / In your closet in your head 


Ihanhan se radiossa kuunnellessa huvitti, mutta kyllä mua vähän hirvittää, miten kevätpuoli sujahtaa.

Jotta en miettisi koko kuviota vielä liikaa, kerrotaanpa tähän vielä hieman kevään tavoitteesta laittaa tankkia kuntoon. Joskus olenkin esitellyt akvaariotani ja tässä se nyt sitte on, vähän sisustamaton ja vailla rakkautta.


Yhtenä tavoitteena olisi ylläpitää pientä rakkautta, jota olen tankille tässä joululoman aikana antanut ja tehdä akvaariosta oikeasti kaunis...Saa nähdä, sillä pönttöni on kirjoahvenakvaario, tarkoittaa sitä, että kaverit syövät ja repivät. Etualalla näkyvät möllisköt ovat sateenkaarikirjoahvenia, joiden kaikkien nimi on Pasi (esikoisen nimeämiä). Minulla ne ovat olleet 5,5 vuotta ja ne ovat hyvin kauniita, mutta kuvassa hieman säikähtyneitä ja siksi värittömiä, sillä olin juuri pyyhkinyt etulasin ikkunanpesuaineella.

Tämä ihana ujo piimä on Katja (jälleen esikoisen nimeämä tapaus).




sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Se aito suomalainen ratatoulle

Mahtaakohan tämä aito suomalainen herkku olla jo kaikille tuttu...? Nimittäin tietenkin Se Aito Suomalainen Ratatoulle, jota saa työpaikkaruokaloista. Se muistuttaa ranskalaista ratatouillea, mutta se kirjoitetaan eri tavalla ja se ei ole yhtä hyvää.

Tässäpä tammikuuhun Ratatoulle Deluxe eli ratatouille suomalaiseen tapaan, sillä erotuksella että tämä on hyvää.

Ennen kuin pääsen asiaan, kirjoitetaan hieman ruoanlaittovihasta. Olenkin jo tunnustanut täällä vihaavani ajoittain ruoanlaittoa, vaikka periaatteessa se on mukavaa ja tajuankin sen päälle, ja lisäksi ruoka, sehän on tosi hyvää. No mun ruoka ei ole ollut hirveän hyvää, koska siitä on puuttunut rakkaus.

Kävin illalla kävelyllä erään ystävän kanssa, joka kuvasi ruokakaupan aiheuttavan hänessä jotakuinkin perimmäisen eksistentiaalisen tuskan, jonkinlaisen synkän kuilun, joka taitaa olla yleinen ilmiö (ainakin kun katselee lähikauppani ostoskärrypuristusten tiukkuutta, joka on suoraan verrannollinen kasvonilmeisiin marketeissa). Minulle edellinen vuosi oli huonomman ruoan vuosi ja se johtui siitä, ettei mulla ollut rahaa. Mua rupesi korpeamaan alituinen pottu ja porkkana ja minkäs sille sitten voi. Syrjäydyin eikä mua huvittanut värkätä siiklistä pariisilaisia perunoita, hyvä kun keittää jaksoin.

Mutta Ratatoulle Deluxepa ei ole hirveän kallis, mikäli Lidl on saavutettavan etäisyyden päässä. Ratatoulle Deluxeen laitetaan nimittäin kaikkia niitä kivoja kasviksia, joita Lidlistä sattuu löytymään. Oma Lidlini tarjosi tällä kertaa munakoison, kaksi eriväristä paprikaa, kaksi tomaattimurskapurkillista, sipulin ja neljä valkosipulin kynttä sekä palan purjoa. Kotimaisuusaste ei tässä ruoassa ole kovin korkea, mutta ainakin Ratatoulle Deluxe sopii katumuksensekaiseen tammikuiseen kieltäymysruokavalioon.

Ideana on käyttää runsaasti oliiviöljyä ja sen kaverina suolaa ja itse rouhittua mustapippuria, ja hauduttaa kasvikset kunnolla. Ei siinä sitten muuta taikaa olekaan. Rautapata ehkä, jota suosittelenkin lämpimästi.

Annoin Ratatoulle Deluxen hautua tunnin, kun ei ollut kiire, meillä syötiin lounaaksi uunirosamundaa ja haaparouskusalaattia.

Tämä ruoan kanssa suosittelen voileipää kera hyvän juuston, se maistuisi mulle, jos meillä juustoa olisi.

Ratatoulle Deluxe, pahannäköinen mutta haisee hyvältä. Tadaa!


p.s. Tämä ei sitten ollut uudenvuodenlupausruokani eli jotain uutta ruokaa joka kuukausi, se on vasta tuloillaan.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Merenneitomeininkiä

Meikäläisen ompelujumi osoittelee loppumisen merkkejä, täksi päiväksi ompelin hamosen yksiin juhliin.

Sanojen puolesta taas on jotenkin niin hiljainen olo. Tuntuu, että ei voi mitään sanoa tai mistään kirjoittaa. Hankala sanoa miksi, tuntuu vain siltä, että kaikki mitä tulee mieleen, on jotenkin epäsopivaa. Sellaisestahan juuri olisi usein tärkeä sanoa tai kirjoittaa, mutta kyllä teen wittgensteinit ja vaikenen. Mun täytyy vähän mutustella tätä asiaa, koska tekisi mieli kirjoittaa kaikenlaisia aatoksia, ei mitään tiettyä, epäsopivaisuuksia vain. Ja sitten kun tuntuu siltä, ettei jostain voi sanoa tai kirjoittaa, tuntuu siltä ettei mistään voi.

Joululomalla olen haeskellut ehtoisaa emäntää sisältäni ja kyllä se on hieman sisuskaluissa muljahdellut. Kiva niin, koska olen kaipaillut sitä. Mutta katsotaan, saako se mielessäni lisää sananvaltaa, että pääsisi jotain sanomaankin. Siis jotain muutakin kuin epäsopivaa, mutta silti rehellistä.

(Mullahan on teoria siitä, kuinka minuus rakentuu eri osasista, näin miellän itseni. Pitääpä palailla asiaan, jos vielä pitkään vaivaa.)

Hamonenhan on minuun makuuni mielettömän ihanasta kankaasta eli suosikkisuunnittelijani (muita mollaamatta) Heather Rossin. Kaava on Ottobren Carosello (3/2012) ja ideana on pussittava, kevyesti Framilonilla rypytetty ulkohelma ja sisähelma, joka pilkottaa rypytyksen alta ja on tässä tapauksessa oranssia pilkkupuuvillaa. Lisäksi hameessa on kaarroke ja kaarrokkeen reunassa polvekenauha (toisin sanoen ricrac). En ole sitä aikaisemmin kokeillutkaan tuolla tavalla sauman sisässä keskeltä ommeltuna, mutta sepäs onkin niin suloinen, että teen joskus toistekin.

Olipa kerran pari merenneitoa. Ne rupes jutteleen.

-Moi, mitä teet täällä?
-No en mitään...oot sitten tissisillään.
-Ite oot...lutka!
-Ite oot!
-Välii?
-No mitäs tehään?
-En tiiä...vedellään vaiks tätä vesikasvii, jooko?
-Joo...mut se prinssi on sit mun!

Sitten siihen tulee oranssi mustekala ja pari merihevosta ja kaikki on niin nättiä että.






perjantai 3. tammikuuta 2014

Yhteiskuntaluokka testissä

Joko testasit yhteiskuntaluokkasi?

Oma tulokseni on vähäosainen leipätyöläinen. Mitäköhän minulta testin mielestä puuttuu? Sen mukaan rahani riittävät välttämättömimpään, olen syrjäytynyt, luen iltapäivälehtiä ja suomikaksnelosta ja pyöräilen.

No, pyöräily onkin ihan kiva harrastus. Mitäs muut saivat?

(Mainittakoon, että olen korkeasti koulutettu enkä koe minkäänlaista vähäosaisuutta suhteellisesta pienituloisuudestamme huolimatta. En ole aivan varma, mitä testin tekijät ovat ajatelleet "muista", mutta ihan ei osunut kohdalleen. Tästä tekisi mieli jatkaa lisää mutta pitää laittaa lapset nukkumaan, tää olis altis keskustelulle, jos tuolla kommenttiosiossa kiinnostaa.)

Legot

Sain pitkästä aikaa ommeltuakin jotain, kun päädyin lupautumaan ystäväni proggikseen...johan tässä oltiinkin pari kuukautta ilman mitään formaatioita tai kaanoneita. Jostain varastin lapsenkin ohjelmanumeroon ja ompelin sille jumpsuitin Ottobren 4/2012 numerosta. Lasten päiden tuli olla peitettyinä ja itselläkin tuli olla yksivärinen asu. Niin ja me ollaan tietenkin legoja, vaikka joku mulle vähän kommentoi, ettei osaa mitenkäänpäin kuvitella mua legopalikkana. Päivänselvä juttuhan tämä on!

Kankaan hommasin huutelemalla vaihtarina joustocollegea paikallisesta ompeluryhmästä, niin ei tarvinut ostaa muuta kuin vetskari.



Muutama karannut lego.


Vähän on vielä reilumman sorttinen, mutta mies kasvaa.










Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...