perjantai 25. lokakuuta 2013

Tavaraähky

Mulla on pienimuotoinen tavarakriisi (joku voisi kysyä, mitä kriisiä mulla ei tällä hetkellä ole) ja lisäksi pieni blogihiljentyminen. Ne liittyvät hieman yhteen. Kirjoitetaan siis siitä. Hoito on oireenmukaista!

Blogithan ovat ihania rentoutumisen paikkoja, mutta monet niistä keskittyvät tavaraan. Ja siihen minä juuri olen kyllästynyt. Blogit ovat olleet rentoutumisen ohella pakenemisen paikkoja. Niihin paetaan kaikkea ikävää. Jos tavarasta tulee ikävää, mihin pakenen?

En ole sortunut hullutuksiin tai vingutellut visaa. En ole myöskään tässä kuussa ollut niin persaukinen, joten en ole ajatellut rahaa alinomaa pakonomaisesti. Minulla on ollut vapaus, ei pakko olla käyttämättä sitä. Eli mitään henkilökohtaista painolastia tässä ei tavallista enempää ole.

Ehkä olen vain saanut silmiini liikaa aistiärsykkeitä, liikaa toistuvia kuoseja, sisustustavaroita ja kotien kauniita nurkkauksia. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Mietin, että mitä helvetin väliä. Miten ne liittyvät mihinkään?

Kyllä minä silti aion blogeihin kurkkia entiseen malliin. Helpottaa vaan, kun saa täällä tunnustaa.

Listaan tähän vielä muutamia tavaroihin liittyviä ajatuksiani. Mielessä pyörineitä, vielä jäsentymättömiä.

* Jos tavara tulee, tavara lähtee. Tämä ohje on kaverini ja hänen lapsena aktiivisesti käyttämä. Itse en ole kasvattanut lapsiani tavaran kohtuullisuuteen. Siitä ei vain ole pidetty numeroa ja sitä ei ole ollut liikaa. Vaatteita kierrättäessä ja pikkuveljelle tai kaverieni lapsille antaessa on opeteltu luopumista. Mutta tavara tulee, tavara menee -järkeily on jäänyt miettimättä. Vanhojen askartelukirjojen mystinen katoaminen saisi loppua, tilalle voisi tulla tietoinen päätös jonkin tavaran poistumisesta. Kierrättämisestä, hävittämisestä, tasan siitä mitä sille tapahtuu. (Olen itse pohjamutia myöten materialisti ja sentimentalisti. Yritä siinä sitten heittää veke edes lussahtaneita tohveleita. Saati sitten opettaa toiselle!)

* Olemassaolevan tavaran hyötykäyttö. Silloin kun ei ole yhtään rahaa, kaikki hankinnat ahdistavat perinpohjaisesti. Rahaa pitää olla hiukan, jotta energiaa riittää pieneen kekseliäisyyteen. Joskus leikin ajatusleikkiä siitä, millaista olisi, jos ei saisi yhtään uusia tavaroita. Miten keksin jostain soveltuvan tavaran? Tämä ajatus on mielestäni suorastaan yhteiskunnallisesti virittynyt, sillä kertakäyttökulttuuri ei ole ikivanha eikä se myöskään iäti pysy. Rahaa vaan ei saisi olla liian vähän tai liikaa, jolloin heräisi ahneus helppoon ratkaisuun. Omalla kohdallani olen jo puolitoista kuukautta etsiskellyt sopivankokoista pahvilaatikkoa nukketaloksi (ei ole tärpännyt). Vielä alkuviikosta googlailin työtuoleja, jotka hankkisin sitten, kun olisin säästänyt riittävästi. Mutta pahus sentään. Seuraavana päivänä katsahdin nurkkaan eräässä hylätyssä rakennuksessa. Siellä ne olivat, ne meikäläisen työtuolit. No tietenkään mikään ei ole niin helppoa, koskaan. Kolmen puhelinsoiton jälkeen sain kehotuksen soitella ensi viikolla uudelleen, lupa-asiat pitää varmistella. Kuulosti toiveikkaalta: "Minä en niihin ainakaan erityisellä rakkaudella suhtaudu", eräs totesi. Peukut pystyssä.

* Jos tekee mieli keräillä, voi leikkiä Entä jos kuolisin -ajatusleikkiä. Mietin, millaista olisi käydä läpi kuolinpesääni. Minkä ihmeen takia sillä on tällainen ja tällainen? Oikeasti? Siis ihan totta? Olen päässyt siihen pisteeseen, etten enää keräile levyjä tai kirjoja, elokuvia en sentään koskaan ole keräillyt. En väitä, etteikö mulla edellämainittuja olisi. Mutta olen hieman vähentänyt keräilyn arvoa ajatuksissani. Olen jopa välttänyt kirpputoreja, jotten keräilisi lasikippoja, koska ne vaan on niin kuumottavia.

* Tavaroiden kierrättäminen konkretisoi sen, mitä tavaralle tapahtuu. Ostotapahtuma on yleensä miellyttävä. Hyvästijätön hetki on vähemmän miellyttävä. Osa heittää epämääräisen säkin Konttiin samalla tiedostaen, ettei kamppeista enää todellisuudessa löydy kelvollista toisen ylle. "Ehkä tätä joku vois vielä käyttää, jos ompelee tahran päälle kuvan ja laittaa tohon napin." Tätä en laske kunnialliseksi kierrättämiseksi, ellei sitten kassissa tosiaan ole laadukkaita vaatteita. Konttia ennen onkin paras tehdä tuskallinen päätös itse. Onko tämä vielä korjattavissa tai muuksi muokattavissa? Kannattaako vetoketju ja napit ottaa talteen? Onko tämä tuleva nukenvaate tai siivousrätti? Kun on riittävän monta kertaa pohtinut vanhojen trikoopaitojensa äärellä, tulee suorastaan mieleen, että voishan sitä koittaa hankkia jotain laadukkaampaa, jottei tätä tarvitsisi tehdä näin paljon. Lastenvaatteiden kohdalla homma on vielä ärsyttävämpää. Osan laitan huuto.netiin tai myyn kirppareilla. Jäljelle jääneet lahjoittelen kavereille. Sen jälkeen pohdin, mikä on rätti, mikä ehkä kierrätettävissä...Huokaus!

* Hyvä ruoka ja laadukas viihde ovat oikeasti hyviä tavarankorvikkeita. Vietin vasta pitkän viikonlopun kisareissulla tämänhetkisessä Kuumassa Blogikaupungissa (haluaako joku heittää arvauksen? Mistä kaupungista tuleekaan sisustuskauppapostauksia ja hehkutusta eniten?). Taktikoin ja kiersin museoita ilmaisina päivinä. Syödä piti, joten söin hyvin (ja se oli helppoa). Kävelin, kävelin, kävelin. Juttelin loputtomasti kaverini kanssa, joka oli tullut kaupunkiin seurakseni. Enkä halunnut yhtään tavaraa! Taputus päälaelle. Otetaan takaisin sen verran, että aina helpompi viihtyä paikassa, jossa on vain tilapäisesti käymässä. Uskon silti rutiinien rikkomiseen myös kotikonnuilla. Kun jaksaisi ja viitsisi...

* Ei ole väärin rakastaa tavaraa. Pyörän huoltaminen maksaa itsensä takaisin, moninkertaisesti.




maanantai 21. lokakuuta 2013

Koruarvonnan voittajat

Nopsaan arvonnan voittajat:

Taannoisen koruarvonnan kaulakorun voitti uskomattomalla munkilla Ulnor, ja uskomattomalla siksi, että hän voitti myös Riikan blogin korvisarvonnan. Mikäpäs siinä!

Korvikset puolestaan voitti Noranda.

Onnea vaan!

En tiedä, miten saada yhteys Ulnoriin, joten toivottavasti hoksaat tämän itse. Voit ottaa suoraan yhteyttä Riikkaan hänen blogistaan löytyvän sähköpostin kautta. Valitettavasti joudun arpomaan uuden voittajan, jos Ulnor ei ota viikon kuluessa yhteyttä, mutta sehän on vain hyvä muiden osallistuneiden kannalta. Ja viikko on pitkä aika hoksata.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Hattarakekkereistä

Ei ole kyllä lainkaan hattarakekkeriolo, mutta sen sanon, että hattarasta tykkään.

Mainostetaan vielä kertaalleen koruarvontaa, sillä en ehdi piipahdella blogimaailmassa tässä lähipäivinä. Tässä blogissa siis tarjolla, kun tuosta linksusta klikkaa. Korut ovat ystäväni tekemiä.

Hattarapuheet tulivat siis kankaan nimestä (kangas Viljamin Puodista) ja en oikein tiedä, onko tämä huti vai osuma, ompelenko joksikin toiseksi vai pidänkö näin. Tämä oli oikeastaan eskarilaiselle ajateltu, mutta kun olin jo tehnyt hänelle yhtä sun toista, tuli mieleen kokeilla itselle tällaista rentoa toistamiseen Ottobren Square-kaavalla (4/2013). Luulin, että tää olis ollut ohuempaa ja vaikka näin, ettei ole, niin tein silti. Vähän nyt mietin sitten, että mitä tästä ajattelis.

Ihan sama.

Palataan juttuun ensi viikolla, arvon sitten sen arvontani voittajankin!




Tästä nyt viimeistään näkyy, että malli on teltta, mutten haluaisi tähän kuvioon hirveästi muotojakaan. En vaan nyt osaa päättää.


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Hyvä lopetus viikolle

Ei passaa moittia viikonloppua. Viikolla kun oli sitruuna suussa.

Mutta ei se ollut lainkaan mun asiani vaan se, etten vieläkään ole malttanut kokonaan heittää pihahommia, niin kaunis on syksy ollut.

Ensinnäkin, lähimarketissa ainakin, kukkasipulit olivat puoleen hintaan. Vielä loppuvuodesta ehtii tehdä ruukkuistutuksia, joten vaatii itsehillintää, etten riennä vielä täydennyskierrokselle pinkkien tulppaanien pariin.

Tässä yhteen isoon ruukkuun kaavailemani istutus (selviää jos selviää):


Ideana siis sipuleita ruukkuun kerroksittain, varotaan etteivät sipulit koske ruukun reunaa, keväällä sitten katsellaan, mikä meininki. Tässä mukana kevättähtiä, valkoisia helmililjoja, Salome-narsisseja ja Flaming Flag -tulppaaneja.

Pari viikkoa sitten jännitin, miten daalialle/joriinille käy. No ei vieläkään ihan kukassa ja lunta luvattu ensi viikolle!


Hieman hämmentävä oli myös tämä näky, jouluruusun nuppu. Suosittelen erittäin lämpimästi tälle joulusesongille jouluruusun hankintaa. Ihan ilmainenhan se ei ole, amaryllis ja hyasintit ovat huokeampia. Mutta jouluruusu on ylivertainen! Ensinnäkin se kukkii pitkään. Toiseksi, kunhan saa sen sinnittelemään sulille keleille, sen voi istuttaa maahan. Tämä yksilö on viime joululta. Se on asettunut kesän mittaan penkkiin ja näköjään viihtyy.


Viikolla hankin myös rautakaupasta kaksi North Blue -pensasmustikkaa, joita olin kytännyt pitkään. Ne olivat nuupottaneet hylättyinä nurkassa hintalappua vailla. Kysyin, että voisinko ostaa nuo pois, jos halvalla saisin? Jipii. Nyt haasteena olisi löytää jänisverkkoa aivan lähipäivinä, sillä sitten omenapuun ja näiden suojaukset. Tällaista onnetonta suojaa on toistaiseksi tarjolla alppiruusujen alla...


Elämähän keskittyy enenevissä määrin sisälle joksikin aikaa ja aivan hyvä niin. Hyvään viikonloppuun kuuluu yleensä leipomista. Tällä kertaa tehtiin tyttären kanssa vadelmamuffinsseja. Muffinssit ovat lempileivonnaisiani niiden helppouden vuoksi.


 
Mjooh. Ensi viikosta on tulossa hurjan jännittävä, joten ajatukset ovat jo siellä jossain lähitulevaisuudessa. Ei siis valitettavasti viiltävää ironiaa, huikeaa huumoria tai syvällistä saivartelua tässä kirjoituksessa. Kuopus tuolla ronklaa mopojaan, ei tunnu asettuvan unille. Eikä olis esikoiselle kannattanut näyttää Jacksonin Thriller-videota.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Briar Rose -tilkkupeitto

Jos kirjoittaisin tässä "hieman surauttaneeni", valehtelisin. Aikaa kului kolmatta viikkoa aina silloin tällöin puuhatessa. Muutama tilkku leikkurilla suihkis, silitystä, lisää tilkkuja, asettelua, pähkäilyä, melkein lankarullallinen ompelua...Valmis! Tai siis melkein. Hieman kaipaa vielä viimeistelyä.

En voi olla katsomatta tätä tuntematta mieletöntä iloa kauneudesta! Yksinkertaisesti rakastan Heather Rossin kankaita ja sitä, että ne usein pohjautuvat satuihin. Näiden kankaiden kokoelman nimi on Briar Rose, viitannee Prinsessa Ruususeen. 

Tein tämän eräälle lähisukulaiselleni, mutta on hänen päätettävissään, soveltuuko peitto heidän käyttöönsä vai saavatko peittorymyleikkejä rakastavat lapseni tämän. 

Tämä on tehty Rainbow Quilt -ohjeella ja voisin kuvitella, että ohje olisi vaikka minkälaisilla kankailla kiva. Näissä kankaissa on tietenkin lyömättömänä etuna täydellinen yhteensointuvuus, kiehtovat yksityiskohdat ja kauniit sävyt. Mutta kyllä, uskon että toimisi vaikkapa graafisempanakin toteutuksena oikein hienosti.






 




Muistutan myös koruarvonnasta blogissani. Pääset siihen suoraan tästä.


tiistai 8. lokakuuta 2013

The Jääkaappihaaste

Tuskin varmaan maltatte odottaa...!!! Jääkaappihaaste on täällä! Vastaus kysymykseen "Mitä sinulla on jääkaapissasi?" Haastajina bleue sekä Siina. Haasteen voi halutessaan napata eteenpäin.

Lähdetään liikkeelle jännittävästä ylläristä eli siitä, että mulla ei ole jääkaappia! Mun hienojen omakuvieni taustalla näkyvä ovi kuuluu kylmiölle. Tunnelma siellä on hienon 50-lukulainen, jos hygieniasta puhutaan.

Ja kylmiöstähän löytyy tietenkin seuraavia herkkuja:


Neljä ämpärillistä ja yksi kassillinen juureksia ynnä puolukkaämpärillisen jämät.



Laktoositonta maitoa, jonka mies sai ilmaiseksi jostain nuorisokokoontumisesta. Takana väijyy kookoskermaa ja ruokakermaa.



Mun huomisen lounas, porkkana-mustajuuri-sipuli-tofu -nuudeliwokkia. Ja yks kermaviili.


Pimeässä nurkassa oli kaikenlaista sekalaista, purkkihernareita, kikherneitä, muita säilykkeitä, vanha suklaatikkari.

Alkoi masentaa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sadonkorjuupata

Aamu on ollut huikaisevan kaunis, sen kunniaksi ruoka, joka sopii aamupäivän ulkoiluun: sadonkorjuupata.

Juureksia voi käyttää oman maun mukaan, tänään käytin jotakuinkin seuraavanlaisesti, juureksia kun on nyt omasta maasta nostettuna niin runsaasti saatavilla.

Aluksi laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

3 palsternakkaa
6 perunaa
6 punajuurta
4 porkkanaa
2 sipulia
4 kynttä valkosipulia
reilu loraus oliivi- tai rypsiöljyä
jotain yksinkertaista maustetta, itse laitoin tällä kertaa barbecue-sormisuolaa (kunhan mukana on hieman suolaa, ei maustamispaineita ole, sillä chorizo-lisäys tuo maun)

Pilko juurekset ja sipulit ja laita (rauta)pataan. Lisää haluamasi mausteet ja lorauta päälle reilusti öljyä. Laita pata uuniin ja painele pihalle.

Käy puolen tunnin tai 45 minuutin kuluttua lisäämässä pilkottuna

1 pkt soijachorizoja tai oikeita chorizoja

Anna olla uunissa vielä vähintään 20 minuuttia.

Nauti.

Tämä ruoka on tosi hyvää, sillä haudutetut juurekset ovat aivan mainioita varsinkin rautapadassa valmistettuna (tavallinenkin pata kelpaa). Sain inspiraation jakaa tämänpäiväinen ruokareseptini (joka on oma ja jota ollaankin syöty moneen kertaan tänä syksynä) Knausgårdin Taisteluni-sarjan kakkososasta, jossa päähenkilö ihmettelee ruotsalaisten intoa syödä kaikkea, mikä ei muistuta ruotsalaista. Missä ovat kaaliruoat, puurot ja lihapadat, norjalainen purnaa.

Nyt sitten harrasteluhommiin. Muistutan varmaan parin viikon ajan koruarvonnasta, jonka tarkoituksena on paitsi näyttää kamuni Riikan hienoja koruja mutta myös piristää niitä lukijoita, jotka arvonnoista pitävät. Ja ne jotka eivät pidä, voivat kulutuskriittisesti hymähdellä tällaisille joutavuuksille ja kokea ehkä pientä paremmuudentunnetta, ja sepäs vasta iloinen asia onkin, paremmuudentunne siis. Win-win!

Ruokakuvani ovat aina tosi rumia, mutta laitetaan silti. Pahoittelen siltä, että soijachorizot näyttävät hieman pilkotuilta kikkeleiltä. Mausteisuus sopii tosi hyvin yhteen juuresten makeuden kanssa.


perjantai 4. lokakuuta 2013

Ehtoisan emännän koruarvonta!


Jipii! Arvonnan paikka!

Ystäväni Riikka on innostunut tekemään koruja ja yhdessä tuumasimme, että voisimme antaa lukijoiden kurkata toistaiseksi syntyneitä luomuksia ennen kuin hän käynnistelee toimintaa isommin.

Riikka ammentaa koruihinsa kuvataiteilijan taustastaan ja omia suosikkejani ovatkin hänen värikkäistä töistään tehdyt korut. Lukijoilleni arvottavaksi valitsimme kimpassa koruja, joissa on hyödynnetty ihanan nostalgisia kuva-aiheita sukualbumeista.

Arvottavia palkintoja on kaksi:

1) Pyöräilyteemainen kaulakoru. Korun halkaisija on 25 mm ja materiaalina ovat korumetalli ja lasi. Kaulakoru ei sisällä nikkeliä.

2) Rantateemaiset korvakorut. Korujen halkaisija on 16 mm ja materiaalina ovat korumetalli ja lasi. Stopparit ovat silikonia. Korvakorut eivät sisällä nikkeliä.

Eikä siinä vielä kaikki! Lisäksi Riikka arpoo omassa blogissaan siellä terveisensä jättäneille korvakorut. Kannattaa siis käydä tutustumassa koruihin täällä. Ja tämä lisäarvonta ei siis vaadi lukijaksi liittymistä.

Arvonnan säännöt:

1) Blogini lukijat saavat yhden arvan. Lukijaksi voi liittyä myös arvonnan aikana. Huom! Jos olet blogini vakilukija mutta et omista Google-tiliä, voit silti osallistua arvontaan. Jätä jokin kryptinen nimimerkki, josta sinut tunnistan, tai jos emme ole tosielämän tuttuja, huolehdi muuten siitä että pystyn ottamaan sinuun yhteyttä.

2) Arvontakuvan jakavat saavat myös toisen arvan.

3) Extra-arvan eli vielä yhden voi saada, jos liittyy korun tekijän blogin lukijaksi. (Tämän editoin mukaan perjantai-iltana eli jos joku jo osallistuneista sattuisi näin toimimaan, voi kommentoida oman osallistumiskommenttinsa alle itselleen vielä lisäarvan.)

Kerro kommentissasi, osallistutko yhdellä vai kahdella arvalla (vai jopa kolmella!) ja jätä ihmeessä muutenkin terkut. Muista myös kertoa, kumman palkinnon haluaisit! Arvon kaulakorun ja korvakorut erikseen.

Arvonnan suoritettuani julkaisen voittajat blogissa ja otan heihin yhteyttä, jos yhteystiedot löytyvät esimerkiksi blogin kautta. En ota vastuuta siitä että pystyn tavoittamaan voittajat, käy siis varalta itsekin tsekkaamassa, oletko voittanut. Mikäli voittaja jää tavoittamatta, arvon viikon jälkeen uuden.

Muistutuksena vielä, että voit tutustua Riikan koruihin ja blogiin täällä, ja vierailijoillehan oli pikku lisäarvonta luvassa.

Toivottavasti arvonta tuo pientä piristystä syksyyn! Arpaonnea!

Tässä vielä pari kuvaa omasta korustani tältä aamulta, niin näkyy vähän mittasuhteitakin:





Tämä kuningatar on oma suosikkini. Sori Riikka kun en saanut parempaa kuvaa, päivä ei näköjään tänään valjennut!

torstai 3. lokakuuta 2013

Arjen pikavoittoja

Olen nyhrännyt tilkkutyön äärellä jo toista viikkoa. Olen selittänyt itselleni, että sen lisäksi että pidän tilkkutöistä, ne myös harjoittavat keskittymiskykyäni ja keskeneräisyyden sietämistä.

Tajusin juuri, että kyllä niitä saa treenautettua muutenkin. Ompelin siis keskeneräisten läjästä pari pikavoittoa.

Tässä esikoisella ja Tähkäpäällä mätsäävät asut. Kangas on vaihtareilta ja lapsi pitää siitä. Kaava on Circus Horse ja mietin, että kuvat (ainakaan kehnot) eivät tuo kaavan hyviä puolia esiin. No, on tämä hieman parempi kuva kuin se pöllömekosta otettu. Tähkäpään leggingsit ovat laadukasta Nanson kilotrikoota Löytöpalasta, ompelin kankaasta aiemmin itselle paidan ja lapselle mekon.

Hoo, kello on yli puoli kahdeksan, taidan alkaa aikuisten oikeasti hommiin. Mukavaa päivää!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...