Tässäpä oikeastaan kaikki enemmän näkyvä, mitä olen aikaiseksi saanut. Ja näiden helmien pujottelukin oli kuin 1900-luvun alun parantolaterapiaa. Keskitytään yksinkertaiseen, ei synkistytä maailman menosta. Kävi kansakoulun opettajille, relanderitkin relasivat.
Lueskelin viikolla parantoloista. Hermojen lepuuttamisesta. Ei ollut loputtomiin lääkkeitä, mitä vetää, joten käskettiin hakata halkoja, ottaa kylmiä kylpyjä, keskittyä ruumiilliseen työhön ja välttää liikaa ajattelua.
Ajattelun raskauttavista vaikutuksista kärsivät niin merkkimiehet kuin tyypillisimmillään erilaiset ajatustyön tekijätkin. Heillä hermosto oli sillä tavalla heikko, tuloksena hermostunut hermoheikko!
En kuulu vahvahermoiseen rahvaaseen. Raahaan mieltäni perässä kuin kivirekeä. Siksi koru ei ole pelkkä koru, se on mielen puhdistautumisriitti. Helmi valuu alaspäin pitkin lankaa, mieli kevenee. Koru valmistuu, maailma kaunistuu.
Suloinen ja kaunis koru.
VastaaPoistaVoi kiitos, kyllä ajattelen tästä minäkin, että pieni on kaunista!
Poista