tiistai 27. elokuuta 2013

Postin tuo Pate tyttösen luo

Pitemmittä puheitta, flunssa alkoi jo pitkästyttää ja aivot olivat jumissa, joten kokeilin liskoaivojeni toimivuuden tasoa ompeluhommissa. Vastaus: paremminkin olisi voinut mennä ja virheen seurauksena kaula-aukkoon ommeltu pikku perhosnappi (Polinkasta), mutta!!! Olin luvannut tehdä tämän mekon jo keväällä eräälle tyttöselle etelässä ja nyt se on viimein valmis. Toivotaan, ettei maku ole ehtinyt liikaa muuttua....Pikkutyttöjen yleisellä Parempi överit kuin vajarit -periaatteella ajattelin, että tuo pinkki perhonen saattaisi suorastaan viehättää. Kuka nyt ei perhosista tykkäisi?

Kaava on Ottobren Circus Horse (4/2013) ja minusta mahdottoman kätsän näköinen leggareiden kanssa. Näitä meinaan tehdä omallekin tytölle varioiden yksiväristä yläosaa ja kuviollista alaosaa, yhden ainakin.

Kangas Marimekon kevään ystävämyynneistä.


maanantai 26. elokuuta 2013

Lettilinkki

Flunssa pääsi iskemään kanveesiin, vaikka olenkin hellinyt itseäni stressillä vasta pari viikkoa. Minua on petetty!

Hieman mietin stressiäkin tänään (vaikka se ei ole tämänkertainen aiheeni, vaan tukka), kun kollegani postasi Sarasvuon kirjoittaman jutun stressistä. Vähän miehistä möykkää oli se. En itse nääs aina allekirjoita karaisemisen myötä vahvemmaksi tuloa. Nytkin on uusia juttuja kokeiltavana ja tässä sitä ollaan varmaan osittain niiden seurauksena kulkutaudin runtelemana. Kaktus kurkussa ja kaikki.

Että minkäs teet, jos olet ohjelmoitu tekemään toisin. Uudet asiat tuovat muassaan Sisäisen Vastustuksen.

No joka tapauksessa. Ajattelin jakaa tässä tämän illan aatokseni täältä sohvan pohjalta. Leteistä nimittäin.

Erehdyin viime viikonloppuna kaupungille ja näin hipstereillä lettipunoksia. Mietin, että hipsteritkin ovat opetelleet letitystekniikoita, joten kyllä munkin pitäisi. Reilu vuosi sitten opettelin kalanruodon ja punonkin sitä sekä itselle että tytölle aika usein.

Olen hiusfetisisti monennessa polvessa. Tykkään pitkästä tukasta ja tukasta ylipäänsä, vaikka muilla kaljutkin voi olla kivoja. Tahtoo sanoa, en koskaan ole pitänyt lyhyttä tukkaa ja niissä ajan hermolla keikkuvia kampauksia.

Tykkäisin pitää omaa tukkaa kiinni, mutta sitten olo on kuli. Ja jännää kyllä, nuorempana sitä sai palautettakin kiinni olevista hiuksista, kuten että "hiuspanta ei sovi sulle" tai "pidä auki, kun hiukset menee vihjailevasti tissien päälle" (kuinka röyhkeää!). Pieni epävarmuustekijä on jäänyt ilmaan killumaan, että ketä tässä pitäisi miellyttää. Vaikka naisen virallinen vastaus onkin, että itseähän tälläämisellä aina miellytetään. Itseäni varten minäkin viihdyn viikonloppuisin aamusta iltaan esimerkiksi suihkumyssy päässä, jos se sattuu vastaan tulemaan. Sillä saa hienosti hiukset pois silmiltä ja on oikein näyttävä, froteinen ankka.

Jotain vaihtelua sitä kaipaisi tukanlaittoon, joten hidasliikkeisenä perehdyn vasta nyt nettivinkkien saloihin. Tässä yksi kiva kokoelma, yhdeksän erilaista letitystä. Itseäni kiehtovat erityisesti Katniss Braid ja Dutch Braid.

Tämmöisiä käsitöitä tänään. Piti sitten tulla toimintakyvyttömäksi, että tämänkin viitsi tehdä. Mutta on nättejä lettejä, ai että.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Rautaromusta prinsessojen pediksi

Olipa kerran kellari, joka kaipasi vierassänkyä. Se kaipasi sellaista sänkyä, jonka päälle voisi kasata useampia patjoja vieraita varten ja sellaisen, jossa ei olisi puiset jalat. Mielessä kävi monenlainen vaihtoehto hetekasta käytettyihin Ikea-sänkyihin, mutta kaikki oli melkein, ei just.

Ei muuta kuin tori.fi-ilmoitus, tuloksena vastaus, että eräällä rouvalla odottaa rautaromukyytiä kaksi yli satavuotiasta rautasänkyä. Joku oli kuulemma sanonut, että jos ne käsittelisi, ruosteen alla saattaisi olla ihan kelpo sänky? Ja niinpä päädyin talvisena tammikuun päivänä hakemaan hangen keskeltä ruostuneen satavuotiaan sänkyvanhuksen omalle pihalleni.

Naapurit sitä varmasti ihastelivat, sillä sänky seisoi näkyvällä paikalla kauan. Ongelmana oli nimittäin se, ettei se mahtunutkaan kellariin, loppusijoituspaikkaansa. Onneksi oli suurimman osan ajasta pimeää.

Kyllähän romu ihmetytti vierailijoitakin: mikä TUO on? Sanoin vaan, että siitä tulee joskus jotain hienoa. Ei lisäkysymyksiä.

Lapset lähtivät eilen (toim. huom. yli puoli vuotta kuvattujen tapahtumien jälkeen) yökylään ja vihdoin ja viimein tuota öö kuningas ja kuningatar pääsivät sängynlaiton pariin. Kone ulisi pitkään hiomahommissa ja lopulta sänky sai ylleen maalin.

Tadaa! Tässä se sitten on. Kuvat eivät tee oikeutta, sillä sänky on kellarissa eikä siellä ole yhtään ikkunaa. Miljöössä on kohtuullinen määrä romua. Lisäksi sängystä puuttuu pohja. Ja ne patjat. Ja tuota sänky on vielä toistaiseksi kahdessa osassa, sillä se ei mahtunut yhtenä kappaleena portaita alas. Ja sängynpeittokin on vasta koneessa pyöriviä kankaita ja Visio.

Hiljaa hyvä tulee, arvelen.










lauantai 24. elokuuta 2013

Aurinkoterapiaa

Kävin koko perheen voimin kasvimaalla puuhaamassa, tosin miespuoliset keskittyivät lähinnä herneensyöntiin.

On ollut hieman stressiä viime aikoina, ja siksipä olen hionut stressinlievitystekniikoitani. Niitä ovat olleet muun muassa seuraavat:

1. liikunta
2. erittäin hyvän ruoan laittaminen
3. ankara ystävien tapailu
4. lukeminen (vaihtoehtoiset todellisuudet)
5. tv-sarjat

Koska sossumediassa korostetaan, että ollakseen suosittuja blogeissa pitäisi olla aina positiivinen ote ja koska minä nyt kuitenkin olen aika paljon ennemminkin negatiivinen, en jatka tuosta stressistä. Se on siis keskiarvonettisurffaajan vika, etten avaudu enempää viisauksista, joita olen mielessäni kehitellyt.

Sitä paitsi en edelleenkään tule stressin kanssa kovin hyvin toimeen. Ja onko maailman rentouttavinta lukemista loppumaisillaan oleva Sofien valinta, entäpä Taisteluni (eka osa)? Ei ole kovin hyvin handussa tämä homma.

En sentään ole immuuni ryöppyävän ihanalle kasvimaalle. Laitetaanpas kuvia ja annetaan niiden puhua puolestaan!


Kesäkukat eivät koskaan ole huono vaihtoehto.


Tässä hieman yleisnäkymää palstaltani.


Kehäkukkien yksinkertaista kauneutta.

Pirteät tillikukinnot, seassa punaisia ja lohenpunaisia ruusupapuja.


Todellinen yllättäjä: mulla oli tipahtanut kosmoskukkien siemeniä pussukasta penkkiin. Aiemmin olen yrittänyt esikasvattaa niitä, jotakuinkin surkealla menestyksellä näin V-vyöhykkeellä kun ollaan. Kesä on ollut kasvun kannalta todella mahtava ja tästä rohkaistuneena aion laittaa ensi kaudella kosmoskukkaa oikein ryöppyämään! Kukintaansa aloittavat kaverit ovat iiiiiiihaniaaaaa!!!



Jos olisin omakotitaloasuja, laittaisin pihani reunamille pysyväksi asukiksi maa-artisokan. Makoisa näkösuoja! Kavereilla on kokoa päälle pari metriä.


Tässä ruusupapu kiipeilee pitkin maa-artisokkaa.



Mangoldin kukinto kohoaa kohti korkeuksia.


Monimuotoista sekoilua. Palstani ei todellakaan ole se pellon rikattomin, mutta toisaalta elämää on niin monenlaista. Siinä missä naapurissa saattaa olla hiljaista ja aakeaa laakeaa, on omalla palstallani käynnissä mitä parhaimmat bileet. Saisi tämän huonon omatunnon jättää jo sikseen ja nauttia, kun saa kesästä syksyyn syödä omia eväitä.


Olikos siinä positiivisuutta kerrakseen? Häh? Häh?

Lähdenkin tästä hieman tasoittumaan ja lukemaan, millä keinoin ihmiset välttelevät kuoleman kohtaamista.

tiistai 20. elokuuta 2013

Diamonds are the Girl's Best Friend?

Millään erityisellä estetiikan tajulla tai sommittelulla ei tätä hommaa lähdetty toteuttamaan vaan ihan raa'alla ilmaisun tarpeella, vaikka taidevälineenä ei ollutkaan vaikkapa kankaalle roiskittava sianveri (muistan tällaisenkin taiteilijan jostain nuoruudestani) vaan ihan vaan daimöndsit prinsessahommista kuumenevalle pikkupimulleni.

Ja jotenkin tyytyväisempi sitä oli tämän armottoman timantintekosession jälkeen, en tiedä miksi. (Onneksi nämä teipit on helppo poistaa heti, kun prinsessahuuma hälvenee.)

Asiasta vallan toiseen, kuulisin mielelläni lauluista, elokuvista ja muista kulttuurin muodoista, joissa elämää kuvattaisiin sellaisena no, hieman monimutkaisena, niin kuin se on. En tarkoita mitään hurjaa dramatisointia vaan ihan vaan todellisuuden makua.

Jotenkin on tuntunut ajatuksissa raahautuvan mukana taas niin paljon kapsäkkejä tuolta menneisyyden puolelta, että uni ei meinaa tulla ja ajatukset ovat ihan pöperöä. Etsiskellessäni mielestäni jotain rehellistä laulelmaa, jonka kautta tunnelmat lähtisivät hieman purkautumaan ja työntekokin helpottuisi, tajusin (kuunneltuani yhden biisin Anna Hanskia, hah hah!) että on hirveän hankalaa olla tämänikäisenä täysin rehellinen.

Sen tähden, ja uskon tämän olevan yleismaailmallista, ilmaisu muuttuu vaarattomampaan muotoon, sianveriroiskeista tulee teippitimantteja ja armottomasta ahdistuksesta kudottu sukka. Sitä kai me aikuiset olemme, tyyniä meriä heittäytyneenä sisäisen aallokon ylle.



Ja tyttö teki siis tietenkin omia timanttejaan <3








lauantai 17. elokuuta 2013

Ehtoisa emäntä on myrkytetty

Pitäisi pitäisi pitäisi, koti pyytelee, että siivoilehan vähän, minä vaan makoilen. Kaikki muut ovat jossain ja hiljaisuus hivelee korvia. Jätin Ehtoisan emännän eilisillaksi kotiin ja lähdin itse tapaamaan vanhoja ystäviä. Siitä seuraa aina hieman hullutusta.

Kerronpa hieman Ehtoisasta emännästä. Se on aika rasittava tyyppi, touhukas ja aina tekemässä turhanpäiväisiä suunnitelmia, sellainen kodin pyörremyrsky. Ei se mikään täydellinen nipottaja ole, koska sen koti on aina sotkussa ja kasvimaalla rehottavat rikkaruohot. Kyllä se silti päteä tykkää. Se on elementissään elähtäneet kumpparit jalassaan tai selaillessaan vaikka neulontalehtiä.

Ehtoisa emäntä oli alun perin naapurin lohkaisu, vitsi puuhastelijalle. Ajan myötä Ehtoisasta emännästä kirkastui kuin oma persoonansa: elämää tasapainottava harrastelija, jolla on marttamaiset vinkeet. Blogin kautta Ehtoisa emäntä on kokonainen henkilö, vaikka joutuu kannattelemaan koko minuuttani.

Harrastelu, puuhastelu ja touhuaminen, pienten nautintojen hakeminen arjesta, ei ole vähäpätöistä puuhaa. Mulle on hieman epäselvää, kuinka paljon pitäisi antaa löysiä niille sisällä riehuville elementeille, jotka hakeutuvat kohti kaaosta. Sen tiedän, että Ehtoisa on pelastanut mut monesta pulasta. Murheet, kyllästymiset, mielen ailahtelut, hetkittäinen taiteilijaelämä, liika työhön uppoutuminen, kaiken tuon Ehtoisa emäntä osaa tasapainottaa. Kun Ehtoisa on puikoissa, mulla on se tunne että olen ihan hyvä ihminen. Ja jokaisella kotiäidillä pitäisi olla oma ehtoisa emäntänsä takataskussa! Pitäisikin antaa Ehtoisalle hänen kaipaamansa kunnia.

Välillä on silti hyvä ottaa vapaapäiviä touhukkuudesta, kunnollisuudesta, aikaansaamisesta. Uskon vakaasti siihen, että muita sisäisiä ääniä on turha täysin vaientaa. Jos sitä yrittää, ne vyöryvät hallitsemattomina päälle. (Oikea annossuhde mulla on vielä välillä hakusessa.)

On hauskan illan jälkeen aika päästää emäntä takaisin rattaille. Mutta sori Ehtoisa, mulla on vähän krapula, joten näytän nyt vaan sun puolesta nää aiemmin otetut kuvat.


Lilja maljakossa


Siemenistä saa monenlaista melkein ilmaista iloa. Tässä takapihalla kasvavaa aitoelämänlankaa.


Konnantatar kukkii. Aika söppänä.


Aiemmin leuhottelin kaksivuotisten kylvöpuuhiani eli melkein ilmaista puutarhatouhua. Tässä tänä vuonna kylvettyä rohtosormustinkukkaa. Ensi kesänä näyttää jo vähän toiselta!


Ja tässä tarhaillakkoa.

  
No jaa, Ehtoisa nyt vähän heräilee myrkytystilasta ja haluaa sen verran huikata, että aivan mainio ja itse keksitty puutarhavinkki on katsella julkisten tilojen istutuksia. Monesti tähän aikaan vuodesta monivuotisista esimerkiksi maanpeitekasvit ryöppyävät yli. Ketään ei haittaa, jos karkulaisia nappaa omaan pihaansa, kunhan sen tekee siististi ja tärvelemättä varsinaisia istutuksia. Ilmaista sissitoimintaa ja hauskaa bongailua!

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Square-kaavan kokeilu

Ajattelin kokeilla uusimman Ottobre-lastenkaavalehden (4/2013) Square-lörtsäpaitaa 170 cm:n kaavalla ja ihanpa itselleni. Ja ihanpa se minusta toimii.

Muotoja hivelevää eleganssia on turha odottaa, mutta toivottu lopputulos tuli. Aioin ensin kikkailla tähän jotain tamppia, nappia ja muuta kivaa, mutta päädyin siihen, että yksinkertaisin on paras. Harmaa, lörö t-paita on omiaan neutraaliksi kanvaasiksi jollekin muulle asukokonaisuuden yksityiskohdalle. Lässytilää ja niin edelleen, mutta kyllä allekirjoitan sen, että vähemmän on usein enemmän. Vähemmän korostaa enemmän.

Kaula-aukkoa suurensin reilusti eikä se siltikään suuren suuri ole, se huomioon kaavassa otettakoon. Muita muutoksia en tehnyt, tällä kaavalla on älyttömän helppo tehdä paita, jota ei itse tehdyksi huomaa. Ei muuta kuin Henkkamaukan kuvastoon! (Tai sitten ei.)

Kangas ostettu joskus ehkä puolitoista vuotta sitten Löytö-Palan palalaarista, epäilen Nanson kilotrikooksi.




maanantai 12. elokuuta 2013

Kasvissyöjä eskarissa osa 1

Niin se on eskarikin lähtenyt käyntiin. Hermoilin koko kesän ruokavalioasioista: Olen itse ollut kasvissyöjä 14-vuotiaasta saakka, joskus aikuisiällä otin muiden rajoitteiden vuoksi ruokavalioon mukaan kalan. Koko perhe syö kasvis-kalaruokaa sillä poikkeuksella, että lapset ovat syöneet riistaa (hirveä, jänistä, metsoa,...) hoidossa ja mummulassa (poroa).

Koskaan en ole elämäntapaani kellekään tyrkyttänyt eikä suurempia yhteentörmäyksiä ole enää 2000-luvulla tullut. Olen lähinnä keskittynyt hermoilemaan sitä, voinko päättää lasteni ruokavaliosta ja minne saakka (tätä olenkin käsitellyt aiemmin). Kävimme kesän aikana eskarilaisen kanssa keskusteluja ruokavaliosta ja eläinten tehotuotannosta ja erilaisuudesta ja sovimme, että hän saa maistaa kinkkua (jota ei hoidossa saanut, kun muut söivät leivän päällä) ja katsomme, miten eskari lähtee menemään kasvis-kalalinjalla.

(Tätä päätöstä edelsi tolkuton stressi siitä, voiko lapseni saada tällaista erikoisruokavaliota. Päiväkodissa sanottiin vain, että heillä on periaate, että kaikkea maistetaan. Päiväkodin johtaja sittemmin tarkensi, ettei kasvisruokavalio ole edes erikoisruokavalio vaan sen saa automaattisesti, kun vain ilmoittaa. Nykyaika!)

Suuresti helpottuneena laitoin eskarilaisen päiväkotiin.

No, viime perjantaina kävi ilmi, että tyttärelleni oli sanottu, että pitää ottaa maistiaista. Hän oli sanonut, ettei syö lihaa, mutta vastaus oli, että maista, se on hyvää. Niinpä ilmeisesti kasvisruoan oheen oli laitettu liharuokaa. Asia mietitytti tyttöä ja hän sanoi, ettei halua enää keskustella asiasta päiväkodissa, koska on jo sanonut, ettei syö. Voisitteko te?

Tänä aamuna (tätä keskustelua en itse käynyt, ehkä hyvä niin) kävi ilmi, että ruokavalio hämmästytti päiväkodissa. Siis ai että ei syö ollenkaan lihaa?

Onhan tämä kasvatustehtävä toki yhteiskunnallakin, ja vuoden päästä kouluun menon yhteydessä luovutan vastuuta yhä enemmän valtiolle, kun lapsi siirtyy normaalikouluun. Ja kun ei ole kyse allergiasta, mitään vakavaa ei ole tapahtunut -- voihan olla, että eskarilainen jonain päivänä haluaa syödä samaa liharuokaa kuin muut. Väärinkäsitykset ovat väärinkäsityksiä, mutta pahoitin silti mieleni tästä "pikkuasiasta" niin, että piti kömpiä lapsen viereen nukkumaan. Hän ei pysy ikuisesti pikkutyttönäni!

Mielestäni on hyvä perussääntö pyrkiä kunnioittamaan toisten vakaumuksia, jos niistä nyt ei varsinaista yhteiskunnallista haittaa ole. Lapsen kanssa olemme jutelleet siitä, ettei jokin ole välttämättä oikein, vaikka valtaosa tekisi tietyllä tavalla. Oma tapa toimia ei ole automaattisesti väärin tai vähemmän oikein. Kiusata voi mistä tahansa: ruoasta, uskonnosta, tavasta puhua, ihonväristä, likaisista vaatteista, huonosta kodista. Tai voi sanoa vaikka, niin kuin tyttärelle oli ihan tavanomaisessa vänkäyksessä käynyt, että mun kumi on parempi kuin sun.

Olimme jutelleet tapauksesta, jossa lapseni kaverin kaverit olivat käskeneet tätä leikkaamaan tukkansa, koska se on niin ruma (joo varmasti, pitkät kiharat!). Niinpä oma lapsi oli osannut miettiä moisen pikkumaisuuden toisen häviöksi, ja olisipa pikkumaisuudessa muistutusta jokaiselle päivälle: jos kärrytielle ei mahdu kahta, lienee parempi laajentaa kaistaa.

Aion jatkossa luottaa päiväkotiin ja kouluun kasvattajina, mutta sillä periaatteella, että kotona on uskallettava keskustella päiväkodin ja koulun asioista. Eivät koulunkaan arvot välttämättä kodin arvoja vastaavia ole (muistan esimerkiksi omien kouluaikojeni hyökkäävän uskonnollisen kasvatuksen, kun maltillinenkin, tai nykypäivän näkökulmasta olematonkin olisi riittänyt). Eivätkä päiväkodissa tai koulussa opetetut arvot automaattisesti parempia kuin kotona olevat. Kyseenalaistamalla ja keskustelemalla muotoutuu lapsen oma arvopohja.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Lakananvaihtopäivänä

Kuopuksen sänkyyn ei ole sopivan kokoisia lakanoita, vauvasänkyyn sopivia vain. Vauhdikkaammalla nuorella miehellä ne tahtovat kuoriutua paikaltaan alta aikayksikön.

Kesäaleaikaan olin muuten tiukka, mutta tästä yllättävästä käytännön (!) tarpeesta innostuneena tilasin Majapuulta superalesta (Majapuun hintoihin nähden, 5 euroa per metri) tätä Autokorjaamo-puuvillaa ja yhtä toistakin. Puolestatoista metristä riittää yhteen lakanaan ja kahteen tyynyliinaan. Aika autofanin näköistä kamaa!

Pussilakana on veljeni äitiyspakkauksen peruja.




En silitä, en mankeloi, life is for living.



Täällä kotona on ollut jotkut ihmeen paardit, kun meikäläinen näkee liskoja. Hah hah. Eilisissä kemuissa oli naamiaisteema ja irlantilaisen ystäväni lähettämät Halloween-asut olivat vielä aamun avaruusleikeissä mukana. Avaruusaluksena toimii jättimäinen pahvilaatikko ja sinne örvelöt sujahtavat.




perjantai 9. elokuuta 2013

Pirttihirmu peilissä

Kyllä meni huvituksen puolelle, kun yritin peilin kautta kuvailla hihatonta paitaa, jonka sain tänä iltana loppuun. Meikämandoliinon itseironia ei riitä itselaukaisijalle poseeraamiseen, mutta ihan höpöhommiksi menee näköjään peilinkin kautta.

Sain kaverilta hänen hylkäämänsä Mirkka Metsolan hihattoman paidan, josta otin mallia tähän omaan ompeluuni. Ajatuksena on löysähkö teltta, joka vartalon mutkia mukaillen laskeutuu lanteille. Siitä on perspuolen pudotus pidempi kuin etupuolen. Kangas on Marimekkoa Rovaniemen tehtaanmyymälästä.

Tämän kanssa on mennyt iltatolkulla aikaa, sillä olen jäänyt koukkuun Pylly paljaana -sarjaan. Niinpä olen ommellut vain pienen hetken silloin, toisen tällöin. Pyllyohjelmaa kannattaa itse vilkaista Yle Areenalta, tosi hauska! Sopii mulle erittäin hyvin siksi, että mietin jotakuinkin pakkomielteisesti raha-asioita. Ilmeisesti se on inhimillistä, nimittäin eräs ystäväni, rahapulassa kärvistellyt kolmen lapsen isä, kertoo myös miettivänsä, vaikka pahin on jo ohi. Keskustelimme jonkin aikaa innostuneesti siitä, kuinka ilmaiseksi saatu kalasoppatonkka päätyi ensin useaksi ateriaksi ja sitten vielä koiran ateriantapaiseksi. Kyllä on höpöhommia raha-asioidenkin miettiminen.

Kyllä ei ole mulla muutenkaan olleet ajatukset tasapainossa. Synkänpuoleiseksi tahtovat mennä. Joskus tuntuu siltä kuin yrittäisin sovittaa hyväosaisuuttani synkkyydellä. Tän pitäis relaa, mutta toisinaan helpommin sanottu kuin tehty.

Meikäläisestä ei kyllä muotifotaajaa saa. Paitakin ihan rutussa...Tää mun kuvabloggaaminen on vähän kuin seksi, paljon pitää jättää mielikuvituksen varaan.


Tässä huomatkaa jalka. Opin mun kaverin 5-vuotiaan tyttären posesta.





Nooh tästä taidekuvasta nyt ainakin näkyy sitten se takaosaston pituus.




keskiviikko 7. elokuuta 2013

Murha kasvimaalla

No ei oikeasti, mutta varkaus sentään. Jotkut esiteiniräkänokat ovat telmineet kesäkurpitsoillani ja katkoneet jättiauringonkukan. Jos vain kiinni saisin...

Kömmin eilen kameran kanssa kasvimaalle ajatuksenani taltioida vihannesten kuvia, mutta paikalle sattui palstanaapuri, joten hävetti liikaa kuvailla. Kerkesin siis ottamaan vain pari kuvaa. Tässä nyt kuitenkin vähenevän kesän tunnelmia ilman sen kummempaa sanottavaa.

Paitsi että kutsuttiin naapurit syömään ja tein taas sitä taivaallista kesäkurpitsaruokaa. Naapuri santsasi melko körön ja hoki, ettei tiedä, mikä se hyvä ruoassa oikein on, mutta on niin hyvää...En viitsinyt tähdentää, että rasva ja suola, lähinnä. Sovitaan että kasvimaani jalot antimet.

Pihalleni oli karannut jokunen vuosi sitten jokin maksaruoho. En niistä niin suuremmin piittaa, tai piitannut, mutta siirsin säälistä penkkiin. Siinäpä maksaruoho hiljalleen levisi ja eleli vaatimattomasti. Syksyllä kaadettiin laho koivu, sen jälkeen on alkanut tapahtua. Maksaruoho rakastaa elämää ja kiittää vaaleanpunertavin kukin. Mikä parasta, pölyttäjät rrrakastavat maksaruohoja!

(Olenkohan tullut kertoneeksi, että kuivahtaneesta puutarhakompostistani on tullut kimalaishotelli. Kuinka nyt käännän sen? Kattokaa nyt näitä pörriäisiä? Huolimattomuus on monesti luonnonmukaisen puutarhan paras tae.)


Tässäpä vielä hieman fiilistä konnantatarpenkistä, joka nykyisin rrrakastaa elämää. Hyvät ihmiset, ei ikinä koivuja pieneen pihaan! Oikealla näkyy hieman maksaruohoryöpsähdystä ja jostain välistä kurkistelee espanjankurjenpolvi, joka on kukkinut koko kesän.




Nämä pari kuvaa ehdin ottaa kasvimaalta.



Eilen söin punajuurikeittoa. Punajuuret ovat ihania!


Mulla oli myös hieman tuuria, sillä voitin pikkupalkinnon Nova Melinan blogin arpajaisista. Pikkuinen paketti saapui tänään.


Tykkään tosi paljon Novan blogista. Bloggausharrastuksen muistutukseksi kiinnitin voittamani avaimenperän läppärisuojakoteloon.







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...