maanantai 31. joulukuuta 2012

Mainokset ovat kaikkialla

Eräs ystäväni, joka käy lukemassa blogia silloin tällöin, totesi vasta, että sussa on vielä aika paljon hippiä jäljellä (hän on tuntenut minut 6-vuotiaasta). Tällä hän viittasi siihen, kun toistuvasti palaan kulutusteemaan.

Musta taas tuntuu, että blogi on se paikka, jonne tulen tunnustamaan oman kuluttamiseni häpeäpilkkuja. Tänä vuonna varmaan kohtuuttomia kangashankintoja, aiemmin rahaa kului remontoimiseen. Mutta no joo. Olin teininä hyvin tiedostava ja olen oikeastaan iloinen, että jaksan vieläkin miettiä näitä juttuja. Se ei tarkoita, että paheksuisin heitä, jotka eivät. Meillä jokaisella on omat kiinnostuksenkohteemme (esimerkiksi itse olisin huonompi auttamaan ihmisiä, ja monelle se on jo työn puolesta aivan arkipäivää).

Jatketaan nyt sitten kulutusteemalla. Ennen tämän kirjoitukseni aloittamista selailin blogeja, ja olen nyt nähnyt ihan riittävästi blogiyhteistyötä tähän saumaan. Enemmän ja enemmän inhottaa se, kun saman firman tuunatut kuvat näkyvät kaikissa niissä vähän enemmän kuvallisesti laadukkaissa blogeissa. Rehelliset mainokset kestän paremmin, sisältöön upotettua en. Risoo.

Tästähän oli vasta kirjoitteluakin, kun kauneusalan firmat ohjailevat muotilehtiä. Työkentälläkin on vasta ollut oma kuohunsa, "gate". Täytyy siis sanoa suuri kiitokseni kaikille riippumattomille bloggareille! Ja ennen kaikkea, jos haluaa täyttää ansiosyistä blogiaan myös kaupallisella sisällöllä, selvät merkinnät kunniaan. Läpinäkyvyys on arvostettavaa.

Eilen illalla katsoin jatkuvan flunssani kunniaksi The Greatest Movie Ever Made -dokumentin (tekijänä Supersize Me -leffan Spurlock), jossa käsiteltiin mainosten kokonaisvaltaista vaikutusta elämään. Ei se mitään maailman eeppisintä ollut, mutta hyödyllinen katsoa. Olisi tarpeellista tiedostaa aktiivisemmin, millainen vaikutus mainoksilla on omaan elämään ja millaisia kompromisseja tekee esimerkiksi työelämässä.

En osaa tehdä kollaaseja tai yhteenvetoja tästä vuodesta, vaikka viimeinen päivä onkin. Ensi vuodesta on tulossa monella tavalla tiukka. Siinä on mukana monenlaista epävarmuutta ja rahaa ei ole liiaksi. Olen tehnyt loman aikana monenlaisia laskelmia ja yrittänyt miettiä, mitä kaikkea jätetään pois. Yksi hetken hermolomalle jäävä perheenjäsen on vanha Volvo, joka on jo kohta kahden vuoden ajan toiminut käytännön apuna. Vanha herrasmies on melkoinen juoppo ja vakuuttaakin se pitää, joten se saa vähän levähtää tallissa. Arjessamme emme sitä käytä muutenkaan, lähinnä se on toiminut mummolareissujen kyytimiehenä. Vähän sitä jää ikävä, mutta ilmankin pärjätään. Muutenkin on auton omistaminen hieman vaivannut.

Muuten joutuu tutkailemaan omia halujaan. Tarvitsenko, vai pelkästään haluanko, ja milloin palkitsen itseäni. Olen siitä postmoderni nykyajan olento, että kyllästyn helposti ja virikkeiden täytyy vaihdella. Kita ammollaan olen aina jotain haluamassa.

Yhden uudenvuodenlupauksen voin loppuun pinnistää: yritän syödä vuonna 2013 vähemmän juustoa.


7 kommenttia:

  1. Olen surrut, kuinka mainokset pilaavat yhä useammat blogit ja vievät lukemisen maun jo alkumetreillä, koska tulee heti tunne, että minuun yritetään vaikuttaa.

    Toiseksi olen surrut kotikutoisuuden katoamista blogimaailmassa. Valokuvat on napsittu lehdistä ja tuodaan tarjottimella uudelleen katsottavaksi.

    Kolmanneksi olen pohtinut, miten voisin osaltani vaikuttaa kulutuksen vähentämiseen. Jätemaksut nousevat. Jätevuori on korkea. Lajittelu vähenee. Kenen etu se voi olla ? Olisiko aika hankkia biokompostori ihan tositoimiin, eikä vaan harrastella. Sekin vaatii kirpaisevan investoinnin.

    Hyvää uutta vuotta! Blogisi on antanut monta ajatusta tälle vuodelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pitkällisen pohdinnan tuloksena allekirjoitan ihan täysin nuo kaksi ensimmäistä murheenaihettasi. Mutta suorat mainokset eivät tosiaan siis häiritse minua aivan yhtä paljon. Ne ovat vain myytyjä mainospaikkoja sivupalkissa. Kirjoituksiin eksyvät mainokset ovat eri asia, vaikka pienyrittäjille sallin nekin.

      En sinänsä sure kotikutoisuuden vähenemistä, koska on ihana katsella myös huippulaadukkaita kuvia (vaikka samalla tuleekin ristiriitainen tunne, kuin katselisi järjesteltyä näyttämöä). Kovin hyviä tekstipohjaisia blogeja taas en ole aktiivisesti osannut etsiä, vaikka niitä varmasti on. Tekstipainotteisia on listoillani huomattavan vähän (toisaalta kuumat blogipuheenaiheet leviävät herkästi esim. Facebookin kautta, ja luen ajattelua vaativia asioita mieluummin lehdistä ja kirjoista, ajan kanssa keskittyen...ehkä netti vaatiikin tietyn keveysasteen säilymistä).

      Mutta kotikutoisuuden vähenemisessä surettaa ilmiö, kun selvästi useammassa blogissa näkyy aivan ulospäinkin suorittamisen maku. Ehkä hetkelliseen suosioon aivan ymmärrettävästi humaltuu ja haluaa pitää sitä yllä tasokkailla postauksilla. Mutta harrastelijapohjalla sitä ei vaan aina ole tasalaatuinen!

      Joudun vaatimaan itseltäni elämän muilla osa-alueilla, mutta oman blogin "tasottomuus", aiheiden kirjo ja harrastelijamaisuus ovat vastuusta vapauttavia. Tässä vaan harrastellaan, ei pyritä olemaan suosiossa ja miellyttämään.

      Mitä tarkoitat kirpaisevalla investoinnilla? Siis kuinka suurista summista? Olen haaveillut kunnon kompostorista pitkään, mutten tiedä onnistuuko se rivitalopihassa, kun on määräyksiä naapurietäisyyksistä. Olisihan se ihana saada keväällä kompostia kasvustolleen...Minun tutkailemat laitokset ovat olleet jotain viidensadan luokkaa. Säästöähän siitä ei tulisi, rivitaloyhtiössä kun kerätään biojäte joka tapauksessa, ja tämä ei niin ekohenkinen yhtiö ole, että löytyisi halukkuutta yhteiseen kompostoriin.

      Kiitos sinun blogistasi! On ihanaa seurata talovanhuksen "kuntoutumista" hitaasti, vaikka sitten jälkikäteen katsottuna muutokset näyttävätkin loppujen lopuksi nopeilta. Maltillinen eteneminen on varmasti oikea tapa, talo kertoo sen, mitä se tarvitsee.

      Poista
  2. onkohan mun blogissa sitten piilomainontaa kun mainitsen nuo paikat mistä olen kankaani ostanut...? tämä on jo tovin häirinnyt itseäni ja olen pohtinut, että onko mainontaa vaiko ei, mutta silti laitan sitkeästi kankaiden ostospaikan...
    mä tykkään sun blogissa just tuosta "vähän vinksallaan" -asenteesta ♡ turha sitä on kaikkia miellyttää, ite ainakin bloggaan vain pitääkseni kirjaa omista ompeluksistani ja siinä sivussa jos onnistun jonkun kivan kaavan löytämään niin mainitsen samalla sen mistä se on löytynyt muille, mutta vaan käsityöihmiset saattaa saada jotain mun blogista irti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mun mielestä piilomainontaa eikä edes varsinaista mainontaa mainita ostopaikkoja. Tai no ehkä olisi, jos saisit jotain etuja yrityksiltä, esimerkiksi he lähettäisivät sulle kankaita ja sinä tekisit sitten niistä. Eihän tämäkään sinänsä väärin olisi, mutta epäilyksen siemen sun sanojesi vilpittömyydestä olisi kylvetty. Tämähän on sinänsä saivartelua, koska on kyse niin pienistä asioista ja suureksi osaksi pienyrittäjien kankaista...

      Mulla oli joskus hetken aikaa Royal-tuotteen blogiale, mutta poistin sen pian enkä koskaan hyödyntänyt koodia. Ei siksi että musta ois maailman hirveintä pitää pientä mainosta sivullani (vaikka periaatteessahan on fiksua, jos vaikka mainitsee saavansa sitten kankaista alea), mutta ajattelin blogin pysyvän näin puhtaammin puolueettomana harrastusblogina, jossa voin vapaasti hehkuttaakin jotain, jos siltä tuntuu :)

      Poista
  3. Samoja juttuja on pohdittu täälläkin. Tosin olen olettanut, että kaikki itseään kunnioittavat blogistit, jotka kaupallisia juttuja kirjoittavat, myös mainitsevat saaneensa jotain kylkiäisiä. Oletus lienee liian sinisilmäinen..

    Ja autot, nuo juopot! Minä olisin onnellinen jos pystyisin elämään kohtuudella ilman autoa. Järkyttävä menoerä, puhumattakaan epäekologisuudesta... Ja meidän taloudessa on nitä neljä!! Kaksi käyttöautoa ja kaksi kesäharrasteautoa. Huh huh, vähempikin riittäisi...

    VastaaPoista
  4. Sun blogissa on verrattomia ajatuksia! Kiitos aidosta blogista! :)

    VastaaPoista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...