torstai 30. elokuuta 2012

Kaaoksen sietämisestä

Kuten moneen kertaan olen todennut, olen sinänsä puuhakas ihminen. Toisin sanoen toimelias, aina jotain tekemässä.

Mutta samalla olen järkyttävän kaoottinen. Olen aina ollut uskomattoman epäsiisti, mitä tulee järjestyksenpitoon. Ripottelen tavarat kuin ne olisivat pääni sisäisiä ajatuksia. Mitä sekaisempi pää, sitä sekaisempi myös lähiympäristöni. Muut perheenjäsenet eivät ole tässä todellakaan mua parempia, valitettavasti.

Tällä hetkellä ei ole saareketta, mikä ei olisi sekaisin. Keittiö on järkyttävä (kaikki energia menee marjanpoimintaan, marjojen perkkuuseen, sienten ryöppäämiseen, hilloamiseen jne), lattialla on viikonloppureissukassin vaatteet levällään (äidiltäni olen perinyt ilmaisun "kuin petolinnun perse", syljen sen suustani, kun olen riittävän kiihdyksissä...näköjään jaan arvokasta perintöä tyttärellenikin)...Viime viikolla unohtui esikoisen neuvola. Tänä aamuna tajusin, ettei kukaan ole hakenut postia LÄHEMMÄS VIIKKOON.

Kasvimaa on aivan varmasti järkyttävässä kunnossa. Kissa roudaa pihalle jatkuvasti pieniä eläimiä, joita Raatovastaava ei lukuisista kehotuksista huolimatta muista viedä pois ennen kuin naapurit näkevät. Piha on repsahtanut, akvaarion yleisilme on enemmän kuin ankea, pyykkivuori huojuu yskäisystä.

Aamut ovat säntäilyä edestakaisin, astumista pissavaipan päälle. kompastumista marjaämpäriin, vänkäämistä lasten kanssa, kissan mouruamista, sukan sotkemista mustikkaan. Töihin kiidän kuin absurdiin turvasatamaan.

Toisinaan mietin, onko muilla näin sekavaa ja epätoivoista räpistelemistä.

Mutta nämähän ovat valintoja. Oma arjensietokykyni ei ole parhaimmasta päästä. Siksi valitsen sienestyksen, kilpaurheilun, käsityöt, Mad Menin neloskauden, riennot vauvakutsuista gaaloihin ja puheenpitoihin (tulossa ensi viikolla, aargh). Valitsen myös luovan työni ja sen myötä toisinaan kehittyvän turhautumisen ja ärtyneisyyden.

Ei tämä mikään voittajan kertomus ole, mutta pitäisi aina muistaa katsoa, millaisen paletin on itselleen pelannut. Tällä hetkellä en opiskele enkä pyri aktiivisesti kehittämään itseäni. Keskityn nautintoihin, jotta ei lipsahtaisi liiallisen levottomuuden puolelle.

En juuri harrasta juustoisia toteamuksia, mutta onhan se niin, että jos meillä on yksi elämä, on meidän muokattava se itsellemme mieluisaksi, aina vallitsevien olosuhteiden puitteissa.

Siksi jatkan tätä puuhastelua, vaikka välillä tuntuu, että tässä on näissä olosuhteissa helvetin vähän järkeä.  

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Sadonkorjuukiireitä

Taas tursuaa elämänhallinta ovista ja ikkunoista. Näpräilen (turhaan) työjuttuja kotona, kun pitää saada pyykkiä pestyä (mun työpaikalla on ihan ok tehdä välillä kotoa käsin), sadonkorjuu nielee aikaa.

Kävin sienestämässäkin ensimmäisen kerran (lähinnä yhden sienisalaatin ainekset) ja palo olisi päästä kunnolla metsään. Viinimarjoja poimin 2,5 ämpärillistä ja nautiskelin omenia suoraan puusta. Kasvimaalla en ole käynyt viikkoon, joten nämä pioniunikoiden ja malvikkien kuvat ovat jo vanhoja.

Eipä tässä oikeastaan muuta kuin että palailen pohdiskelemaan kyllä piakkoin. Pieniä uudistuksiakin on jollakin aikataululla luvassa, ja ehkä sen yhteydessä arvontaakin, vaikka 50 lukijan kunniaksi.

Olen jopa miettinyt, että vetäisin palstalle pressun ensi kesäksi enkä tekisi siellä mitään, laittaisin vain pihaa kuntoon ja nauttisin huolettomuudesta. Tähän aikaan vuodesta väsyn aina palstanpitoon, kun arjen kiireet vievät ajan ja metsä pullistelee marjoja ja sieniä. Mutta onhan tässä pitkä talvi edessä miettimisajaksi...








tiistai 21. elokuuta 2012

Kauppatuulet-tilkkupeitto

Olen pitkään puuhastellut kaikenlaista pientä tyttären huoneessa ja nyt tein parvisängyn alle "majaan" tällaisen tilkkupeiton.

Oikeasti halusin vain tehdä tilkkupeiton, koska niiden ompeleminen (loppua lukuun ottamatta) on niin rentouttavaa ja kärsivällisyyttä harjoittavaa puuhaa. Olen oivaltanut, että aloin harrastaa ompelua osittain juuri siksi, että se harjoittaa kiivasta mieltäni. Aion opetella pois myös heti valmista -periaatteestani, jonka mukaisesti väännetään viittä vaille valmista valmiiksi yömyöhällä -- ja silloinhan kaikki menee yleensä pieleen. Näin kävi viimeisen tikkaussuoran kanssa, mutta katson nyt, häiritseekö se, koska tämän käyttötarkoitus on kuitenkin olla ihan vaan hengailualusta ja touhupeitto.

Tällainen siitä tuli:


Käytin 5 x 5 -tuumaisia tilkkuja.

Edellisestä tilkkupeitosta oli jäänyt ylimääräistä tuota reunaan ommeltua pallonauhaa, joten käytin sitä hetken mielijohteesta.

Taustakankaana käytin pientä kukkasöheröä Eurokankaasta. Täytyy sanoa, että ihastuin kankaaseen näin jälkikäteen. Yleensä en tämäntyyppistä hankkisi, mutta se aneli päästä tähän työhön.

Ja sitten se huijausosuus: käytin taas valmiita tilkkuja. Tällä kertaa Trade Winds -kokoelmaa, jonka on suunnitellut Lily Ashbury Modalle. Jos ei halua tihrustaa tilkkujen leikkauksen kanssa tai jos pitää oikein paljon jonkun suunnittelijan kokonaisuudesta (tässäkinhän jokainen tilkku on ikään kuin maailmankauppatuote...tai no kai tuo nimi viittaa tiettyihin trooppisiin tuuliin, mutta haluan mieltää itse eri tavalla, hih), voi tilkkutöitä tehdä näinkin! Jossain vaiheessa kokeilen kyllä leikata itse trikoojämätilkuista jotain nuken peiton tapaista, mutta sisustamisessa tykkään kyllä tällaisista kokonaisuuksista.


Tässä vielä peitto kokonaisuudessaan.

maanantai 13. elokuuta 2012

Syksy saapuu, elämä hallintaan

Olen miettinyt eri konsteja saada elämää mieluisaksi ja hallintaan, omaksi. Siis kun nyt ei ole meneillään mitään muuta kriisiä kuin ikäkriisi. Olen selvinnyt vauvavuodestakin ja elämä etenee perusurillaan. Omahan tämä on, elämä, ja oman mukaiseksi pitäisi muokata. Peruselementit on kasassa, ei muuta kuin viilaamaan yksityiskohtia.

Kuten jo monesti todettu, rutiinit pitävät mut raiteillaan ja välttävät kaikenmoiset raiteilta suistumiset ja turhan taiteellisen elämän. Osa meikäläisestä kun lipsahtaa dadan tai psykedelian puolelle, jos liikaa antaa valtaa.

Syksyn tavoitteita ovat ainakin nämä:
-jatkaa pohdintaa siitä, miten voisi auttaa (jatkuu abstraktilla tasolla, mutta on saanut mielessä karkeita muotoja)
-liikkua, että pönttö pysyy kuosissa (tähän tuli melko helppo ratkaisu eilen, kun kävin harrastamani lajin pääsykokeissa ja nytpä keväällä odottavat SM-kisat...tai no kai sitä ennen on vähän karsintaakin...)
-ulkoilla
-olla lasten kanssa
-tehdä vapaa-ajalla töitä

No, tuo vapaa-ajalla töiden tekeminen on ehkä hieman ristiriitaista, mutta olen tehnyt töitä iltaisin niin kauan kuin muistan. Kun lisää liikkumiset ja lapset, pitää ehkä sovitella sormi keskellä suuta. Tarkoitus ei ole pöläyttää slow'sta uraputkeen vaan ainoastaan lisätä elämänhallinnan tunnetta.
 
Osaako muuten joku sanoa, miksi naistenlehtien jutut kotoilusta ja hitaasta elämästä ovat niin hemmetin ärsyttäviä? Jotenkin ristiriita on niin ääretön, kun lehtikuvissa pureskellaan luomupähkinöitä ja samalla eletään leväperäisesti. Sitähän se elämä herkästi on, ellei sitten ole oikeasti köyhä. Onko se ärsyttävää, koska tunnistaa siitä itsensä? Mitättömän piipertämisen, kun samalla ei anna piiruakaan periksi nautinnonhakuisesta elämäntavastaan?

Kasvipuuhia alan laittaa pikkuhiljaa pakettiin.En ole lainkaan tyytyväinen pihaan enkä täysin tyytyväinen kasvukauteenkaan, mutta hain eilenkin kilotolkulla ruokaa palstalta: mangoldia, punajuurta, kesäkurpitsaa, perunoita, herneitä, salaatteja,... Joku totesikin, että olisi pitänyt viljellä tänä kesänä riisiä.

Palstalta kukintaa.





Olen käynyt juosta hölkyttelemässä ja tutkiskellut samalla sienitilanteita ja napsinut hilloja.


Koska nyt satun asumaan kaupungissa, olen päättänyt yrittää nauttia näistä maisemista. Paikoitellen maisemat ovat aivan sieviä.

Toki ne ovat samalla aika urbaaneja...

Taloyhtiön penkissä on päivänliljojen aika.

Olen päässyt metsään ihan muutenkin katsastelemaan sienisesonkia. Ei ollut oikein vielä. Nuo käävätkin nakkelin menemään, kun olivat vähän vanhoja. Vattuja poimin puuromarjoiksi.

Pihan lootasta otan tuoretta korianteria ja käytän sitä muun muassa tähän taivaallisen ihanaan papupataan.Kunhan on mausteiden kanssa eka kerralla varovainen...jos menee överiksi, ei muuta kun lisää tomaattimurskaa ja jo oikenee.


lauantai 4. elokuuta 2012

Lipaston tuunaus ja muita arjen sankaritarinoita

Olen ankarasti yrittänyt orientoitua arkeen edelleen jatkuvien vierailujen ja marjastuksen ohessa. Yksi kesäloman tavoite saatiin päätäntöön: tyttärelle tuunattu klaffilipasto.

Kyseinen lipasto on vuosimallia 1980 ja vanhempieni aikoinaan Sotkasta hankkima, Katariina-merkkinen. Sen väri oli elähtänyt mänty, joten hionnan jälkeen lipasto sai ylleen valkoisen maalin.


Annoin lapsen valita vetimiä, jotka hankittiin Colore-putiikista.


Tällaisia ne ovat. En itse ole kovin leikkisä sisustaja enkä usko, että itse käyttäisin näitä vetimiä, jos lipasto tulee pois lasten käytöstä omaan käyttöön. Alkuperäiset numikat ovat kuitenkin tallessa ja kai lastenhuoneessa saa jotain leikkisää olla...





Tämä kasvukaden satoa ajattelen lasi puolityhjänä -periaatteella, en oikein itsekään tiedä, miksi. Pihatöissä kukkia on katkeillut, kukinnat ovat menneet hassusti niin, että pihalla on pelkkää vihreää, porkkana ei kasva... Mutta kasvimaalta saa jo paljon syötävää ja kyllä pihakin menettelee. Pitää vaan pysyä poissa omakotitalojen pihoilta.




Nämä ovat avomaankurkkuja älyttömän rankkasateen jälkeen. Saivat vähän hiekkakylpyä...




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...