tiistai 29. toukokuuta 2012

Hanhisäläsetti

Voi jummijammi. Kun olin vielä kotosalla päivät, leikkelin kuopuksen päiväunien aikaan kankaita, koska niistä tuli sellainen fiilis, että teen elämässäni jotain. Vähän säälittävältähän se tuntuu nyt, kun sen oikein tällä tavoin kirjoitan, mutta uskon että kanssasisaria ja -veljiä on, ainakin lapsen/lastenhoitajana toimivia ja kotona vaikuttavia. Ei sitä lähdetä mielenosoitukseen tai kirjoitella eduskuntaan, jos on koko päivän yöpaidassa tai parhaassa tapauksessa edellisen päivän päivävaatteet.

Rehellisyyden nimissä oon tosin nyt koko ajan poikki siinä missä kotona oleminen oli rennompaa.

Mutta kuitenkin. Kaiken tämän jaarittelun pointtina on se, että mulla on luvattoman iso kasa leikattuja kankaita, joista en ole ommellut vielä mitään. Osa niistä on kesävaatteita. Kaiken huippuna odottaa juhlamekko, jonka pitäisi olla valmis lauantaina, mutta alan epäillä, ettei siitä valmista tule.

No jotain tuli sentään:


Mulla oli kangasvaihtareilta hassu laiha pala Muru-neulosta sekä pätkä hieman hankalan väristä Hilcon campania. Hoksasin, että ne sopivat yhteen, ei muuta kuin farkkuhame väliin. Yhdistin laihaa palaa niin, että sekä eteen että taakse tuli saumat keskelle hihatonta paitaa. Lisäsin hihansuihin ja etusaumaan pitsinsuikaleen.

Hilcon campanileggingssit käyvät kesän leggareina ja talven kalsareina. Kuten jo aiemmin todettua, ne ovat ihanan laadukkaita.

Tämä yhdistelmä vaatisi kyllä sovituskuvaa, mulla kun ei ole aavistustakaan, miten tuo paita onnistui. Ehkä lisään myöhemmin, jos kohde on kouoperatiivinen. Mistä tulikin mieleeni, äitini kanssa nimitämme usein seksuaalista häirintää kou-operoinniksi. Hih hih. Se siitä. Liian myöhä tällaisille jutuille. Pyykinlaittoon mars.

EDIT AAMU:

No voi sitä päällä pitää. Jos kyseessä olisi priimakuntoinen kangas ja yhtenäinen pala, olisin todellakin miettinyt istuvuuden tarkemmin. Mutta pala oli siis melko soiro ja olin onnistunut rei'ittämään kankaan nuppineuloilla (tohon Muruun ei kai passais laittaa ollenkaan?), joten tyytyväinen oon, kun sain vaan tehtyä. Ihan hyvä, että on pidempiä aluspaitoja...Tytär tosin lähti liikenteeseen näine hyvineen, kun nakkasi hupparin päälle.



maanantai 28. toukokuuta 2012

Työ vie mehut, kasvimaa loput

Olen palaillut töihin ja olen stressissä. No, en työn vuoksi vaan kasvimaan. Joka vuosi sen laitto on yhtä ärräpäätä ja oma ranchini on noloimmasta päästä, mutta silti pitää joka kevät vääntäytyä tontille ässehtimään. Armoton säätö, että saisi jostain nipistettyä pieniä hetkiä penkkien laittoon ja kylvöpuuhiin.

Olen miettinyt, olisiko kasvimaahommia mielekästä käsitellä blogissa, mutta elämänrytmin mukana seuraa rasittava kriittisyys. Mutta lyhyesti todettakoon, että aloitettu on ja tänä vuonna tajusin peittää herneet harson alle fasaanilta piiloon. Se isoegoinen kukkoilija on ne aiemmin noukkinut, ja minä syytin viattomia herneitä. Myyränkoloja on vieri vieressä ja sieltä ne varmaan kesän mittaan vattuilevat. Valkosipulilla ja kalanperkkeillä yritän niitä häätää. 

Yksi päivä mietin, onko tällainen noh, lifestyle-puuhastelu epäpoliittista. Hesarista tällaisen moitteen lukaisin. Tähän aatokseen lienee palattava myöhemmin, kun päässä pelaa jotain muutakin kuin ping pong.

Ja joo, olin viikonlopun eteläisessä Suomessa häissä ja sukulaisissa, ja kyllä työhön paluukin väsyttää. Tuntuu kuin illasta musta olisi jäljellä vain seinään tuijottava debiili. Kaikki päivän aikana pohditut aatokset kuivahtavat yhden tavun sanoiksi kohti iltaa. Toisin sanoen alan varmaan palata omaksi rasittavaksi illan torkku, aamun virkku -itsekseni.

Keittiöön laitoin ennen töihin paluuta vaaleamman kernin pöydälle.Oli jotenkin tarve rauhoittaa väriskaalaa ja vaikka koko keittiö on nyt poikavauvan värinen, se on rauhallinen.


Kirjopikarililja on sitten herkän näköinen kukka. Kukissa on vaan se huono puoli, että ne eivät näytä yhtään miltään kamerakännykällä. Mutta onpahan ihailtu näitäkin.

Valkoinen särkynytsydän kukkii.Voisin kuvitella sen sopivan violettivalkoiseen kukkaistutukseen.

Surullisenkuuluisassa hautakumpupenkissä on tulppaanien kukinta meneillään. Edelleen keskisormiterveiset sille naapurille, joka tätä arvosteli. Minäkö pitkävihainen?

tiistai 22. toukokuuta 2012

Leivo-tilkkupeitto

Seurasin taas intuitiota (järjen, harkinnan tai pitkämielisyyden sijaan) ja menetin Etsy-neitsyyteni pienille kangastilkuille, joista päätin tehdä tilkkupeiton. Eipä sillä, että koskaan olisin tilkkupeittoa tehnyt, mutta sellainen oli saatava ommella.

Oikeastaan koko homma lähti siitä, kun ihastuin koko kangassarjaan. En osannut valita Amy Butlerin Lark-kankaista mieluisinta ja tuntui, että ne pelasivat parhaiten juurikin yhdessä, eivät niinkään erikseen. Ja kun nyt valmista tilkkupeitettä tarkastelen, niin täytyy sanoa, että se on täysin minun makuuni.

Värit ovat lempivärejäni: perusvärejä, ja yleisvaikutelma on sininen. Kankaat eivät ole liian hempeitä ja koska ne on suunniteltu pelaamaan yhdessä, yleisvaikutelma on minun silmääni hienostunut. Mutta se Larkin kehumisesta, kerrotaan vielä jotain tilkkupeiton teosta...


 Tilasin 60 kpl 15 x 15 -kokoisia tilkkuja Etsystä Lily Bella Fabrics -nimisestä putiikista. Tilkut saapuivat postilaatikkooni viikossa ja ilman tullihankaluuksia, pienehköstä summasta kun oli kyse. Viime lauantaina osallistuin paikallisille ompelulaneille (tsih) ja sain siellä opastusta tilkkutyön kasaamiseen muun muassa Pieniä aarteita -blogin pitäjältä. Kiitos opastuksesta hänelle ja muille! Sain tilkut osumaan melko tasaisesti yksi yhteen ja maltoin silitellä aina välissä. Pysyin rauhallisena ja hyväntuulisena tilkkujen ompelun ajan. Voin suositella valmispuuvillatilkkuja!


Halusin hieman lisätä pientä luksusta ja edgeä tilkkupeittoon, joten ompelin reunaan palluroita. 
 Tässä työn toinen puoli. Johdatustako lie ollut, että liinavaatekaapissa tonkiessani ompelulanipäivänä löysin äitini vanhan kankaan, jota ei ollut koskaan ommeltu mihinkään muottiin. Päätin, että nyt kangas käyttöön. Tämä ei ole sataprosenttisesti samaa sävyä, mutta tykkään, kun kukkateema jatkuu tilkkutyön toisella puolella ja tilkuissa on myös turkoosia. Samalla tähän tuli vähän kotikutoisempi fiilis.Samalla sininen korostaa tilkkujen ideaa siitä, että sininen toistuu. Niin se toistuu myös mun asunnossa, koska se rauhoittaa vuodesta toiseen, oli muoti mikä hyvänsä...
Tilkkutöitä voisi tehdä kyllä lisääkin, oli rohkaiseva aloitus!

Noin muuten on todettava, että olen univelkainen ja arjen rähjäännyttämä. Töihin paluu vaatii sopeutumista...Kaikenlaisia ajatuksia pyörii mielessä, mutta eipä tietenkään enää tähän aikaan, kun kello on kohta puolenyön ja pyykit vielä laittamatta...eli morjentes ja pohdiskeluja siis toisella kertaa!

torstai 17. toukokuuta 2012

Piha toukokuun puolivälissä

Olin ajatellut, etten sekoile tänne muutamaan päivään, mutta täällä sitä taas ollaan. Haluan, että tulee merkattua, mitä on tullut tehtyä pihalla, ja sitä paitsi on aina hyvä, jos jonkun kanssa tulee jutusteltua pihahommista tätä kautta. Ne puuhat kun ovat ei-harrastelevien mielestä ihan boorink, ja en voi heitä siitä moittia...

On ollut sinänsä puuhakas ja kiva helatorstai: kangasvaihtarit, pajukeppien vuolemista kasvimaata varten (hyvissä ajoin, woo-hoo!), vanha kaveri kylässä, pitsan leipomista, parvekkeen laitto kesäkuntoon ja pihahommia.

Tätäkin kirjoittaessa pihalla hiippailee siili. Mihinkähän se on jättänyt rouvansa...

Ihan ekanakin, nakkelin päivänkakkaran siemeniä pihalle. Olen nähnyt sen viipyilevän pihalla aiemminkin, joten joskohan se innostuisi...? Olen aiemmin nakellut pihalla kypsyneitä puna-ailakin siemeniä ympäriinsä ja nyt niitä on Joka Paikassa. Kyllästyttää, jos kaveri valtaa alaa liikaa. Pidetään siis peukkuja päivänkakkaralle, ensi kesänä näkee, jos se on ruvennut viihtymään.

Vein pulloja kauppaan ja palkitsin itseni alppiruusulla. Ei mitään takeita, että tämä St. Michel viihtyisi tässä paikassa, mutta haluan kokeilla. Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä jii än ee...

 Sitäpaitsi pihapuuhat eivät ole välittömän tyydytyksen porukan heiniä. Mullasta saattaa putkahtaa yllätyksiä. Nytkin kirjopikarililjaa on kivasti nupuilla, vaikka alkuun näytti, ettei se nouse lainkaan. Olisikohan tämänkin istuttamisesta jo kolme vuotta aikaa...Kirjopikarililja se vasta kaunokainen on!
 Jatkoin tänään kukkapenkkiä aivan hivenen. Laitoin paikalleen puutarhamessuilta hankkimani Alba-särkyneensydämen, jonka suhteen ei ole minkäänmoisia odotuksia. Tämä on Särkän perennataimiston särkynytsydän, mutta sanoivat siellä, että on nuukempi kuin peruspunainen serkkunsa. Silloin tällöin on silti kiva kokeilla, särkynytsydän kun viihtyy mun pihalla ihan jees. Kuulin muuten, että se kuolee kuuden vuoden kuluttua istutuksesta! Mein Gott, syksyllä pitää jakaa. Tähän kaveriksi laitoin kevätpikkusydäntä, jota jaoin omasta mehevästä mättäästä. Syksyllä siitä saapi jakoa, jos sattuisi kiinnostamaan...

Alba suunnittelee jo kukkivansa. On se kaunokainen!
 Tässä itselle muistiin toisen alppiruusun (Haaga) tämänkeväinen koko. Se näyttää melko surkealta, niin kuin olisi vankilassa. Naapurin koira tykkää pissata siihen enkä ole aivan varma, mitä happaman maan kaveri tykkää kultaisista suihkuista, siksi pidän alkukesän, kun piha ei muutenkaan niin hääviltä näytä, tällaista suojaa. Jokin on pielessä alppiruusuni voinnissa, sillä se ei ole vielä kertaakaan kukkinut, vaikka kasvaakin. Särkän perennataimiston pisteessä sanottiin, että syksyllä pitäisi antaa rodolannoitetta. Pitänee muistaa! Ja joo, ei tätä kannattaisi pitää onnettomana saarekkeena nurmikolla, mutta en oikein ole vielä keksinyt, mitä istuttaisin ja miten tämän kaveriksi, kun se on itsekin niin pieni...

 Tässä taloyhtiön kukkapenkki(ni). Edessä ruskoliljaa, takana syyshohdekukkaa, oikealla komeamaksaruohoa, takana oikealla palavaarakkautta, yksi tänä keväänä jakamani tarha-alpi ja jotain sipulikukkia. Niin ja kolmisenkymmentä punaista tulppaania kolmena rykelmänä. Tänä keväänä olen jopa saanut kehuja siitä, että kukat ovat nousseet niin hyvin. Jee jee. Väärässä paikassahan tämä on, kuulemma, ja 40 vuotta sitten sentään tehtiin aivan oikea puutarhurin suunnitelma! No sen voinkin esitellä, ne on nuo kolme pensashanhikkia tuossa lumenkaatopaikalla, olkaapa hyvät. Valitan, että kukkapenkkini melkein peittää näkyvyyden. Niin joo, no onhan vielä toisella puolella taloa terijoensalavia, jotka tukkii salaojat ja jotka pitää siksi kaataa. Ihaillaan niitä jonain toisena kertana...

Etupihalle aion kätkeä vastaisuudessa enemmänkin sipulikukkia. Nämä minikokoiset söpöliinit ovat nyt kukassa. Ei näistä oikein kuvaa saa.
 Etupihan kukkasipulipenkki. Tulossa tulppaaneja. Narsissit ja helmililjat ovat kauneimmillaan. Ja huom. olleet tuossa pääsiäisestä lähtien!

Etupihalla on onneton nurkkaus, jossa ei mikään menesty. Siksi ilahduin kevätvuohenjuuren kukkanupuista. Jess!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Tyynyjä tytölle osa 2

No, tämä kertoo ehkä jotain minusta. Päähänpinttymä menee järkevyyksien edelle. Olin saanut päähäni, että eilen esittelemääni esikoisen sänkyyn pitäisi saada tyynyrivistö vähän niin kuin selkänojaksi. No, fiksumpi keräisi huolella kankaanpaloja kirppiksiltä, jäämistöistä ja vanhoista lakanoista. Mutta kun mun piti saada idea valmiiksi heti.

Pitää vähän taputella itseään päähän ja lohduttaa, että on inhimillistä haluta tulosta elämässään, kun sitä ei muuten oikein saa. Kasvupakettien ruokkoaminen on tietenkin eräänlainen projekti, mutta projektin valmistuessa ne nostavat kytkintä ja haistattavat vattua. Työrintamalla taas on sekamelskaa, ja töihin palaaminen hermostuttaa, kun on ollut poissa pelistä. Kotona ei ole koskaan siistiä enkä muutenkaan leijaile täällä perhosena niin kuin rouvat Mad Menissä.

No haloo, eikö se tajua nyt ees laittaa niitä kuviaan...Tässä pikainen tälläys samalla, kun esikoinen haastoi alakerrassa riitaa:


Täräytin näppärästi kaikki samasta kangaskokoelmasta, joten värit käyvät täydellisesti yksiin. Tälläsin myös, että tuo erimerkkinen kukkatyyny sopii ton toisen kukkatyynyn kans. Nämä ovat kaikki Amy Butlerin Love-sarjaa ja ihan Eurokankaasta. Olinpa muuten yllättynyt Eurokangas-visiitistäni, sillä siellä oli kaikenlaista kivaa. Olisi tehnyt mieni napata mukaan muutama palalaarilöytö, mutta hillitsin itseni.




Tyynynpäällisiä on rentouttava ommella. Puuvilla on materiaalina niin palkitsevaa, toisin kuin trikoo. Ja jos näihin tyynynpäällisiin kyllästyy, näissä on oivaa mekkomateriaalia.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Tyynyjä tytölle

Tuhahtelin joskus naistenlehtijutulle, jossa joku julkkis kuvasi, että kun uusii jotain, pitää uusia kaikki muukin. Ja loppujen lopuksi sille tielle on itse "joutunut" esikoisen huoneen kanssa.

Tämä sietämättömän jännittävä saaga sai alkunsa siitä, kun halusin hyvissä ajoin ennen muita kiireitä hankkia esikoiselle uuden sängyn, jotta kuopus voisi siirtyä lastensänkyyn heti, kun siltä tuntuu (no, ei vielä tunnu, koska en todellakaan odota sitä rallia, mikä odottaa, kun reunat katoavat, nukkumatin saapuminen viivästyy ja maailma aukeaa...tunnelma on silloin kuin Berliinin muurilla 1989 ja minä olen siinä tarinassa Honecker, häviäjä).

Sänky hankittiin sanomalehti-ilmoituksella ja tajusin, että se nielee todella melkein kaiken tilan pikkuisessa huoneessa. Sitten tajusin, ettei vanha, tätini aikoinaan tekemä tilkkupeitto tietenkään riitä päiväpeitoksi. Sitten tajusin (eräiden railakkaiden kutsujen jälkeen), että maailma tarvitsee päiväpeiton lakanoiden suojaksi...Onko nimittäin mitään kateutta herättävämpää ja ihqumpaa kuin parvisänky? Jossa on kaiken lisäksi vielä alhaalla maja ja postiluukut (eli reiät)?

Olin arvellut, että tekaisisin tuosta noin vain tilkkupeiton, mutta erään kaverini aatoksin, kun ajattelee, että tämänkin ihanuuden voisi itse tehdä, ei tule ei ostaneeksi eikä tehneeksi. Satuinpa löytämään jemmattua lahjarahaa ja reippaasti ihan vaan ostin päiväpeiton, jonka arvelin edustavan mun...eiku esikoisen makua pidemmän ajan (kyseessä on Pip Studion yhden hengen peitto, mutta jätetään brändiluettelo tähän).

Sitten tietenkin tajusin, etteivät verhot eikä kulahtanut matto enää passaa päiväpeittoon, jiiänee jiiänee...Joten nyt olen hieman saneerannut huoneessa. Kaikki on hyvin kesken ja paljon on tekemättä, muun muassa vanhempieni vanhan klaffilipaston maalaaminen askartelupöytäkäyttöön, istuintyynyjen teko, "majan" suunnittelu yms yms, mutta jos haluaisin esitellä valmista, en saisi koskaan esiteltyä ompeluksiani. Esitellään siis jotain.

Sänkyyn olisi kiva saada muutama muhkeahko tyyny, jotta voisi nojailla seinään, mutta toistaiseksi on vasta yksi. Sängynpeitto viettää alaspäin siksi, että pitäisi hankkia patja sänkyyn. Nyt siellä on lastensängyn patja.

Tässä muutama Lillestoff-pöllö. Kangas on Ikasyristä ja näitä olenkin tehnyt jo pari. Näissä oli ideana, että tytär leikkasi ja täytti pöllöt. Ommella en ole vielä antanut.

Jee jee, kangas on rutussa, mutta tämän tyynyn kankaan vaihdoin kangasvaihtareilla ja se on Sandi Hendersonin Farmers Market. Jos en väärin muista, kankaan vaihtaja sanoi, että kyseessä olisi Heather Baileyn puuvilla, mutta itse päättelin, ettei voi olla. No, oli miten oli, se sopii tosi kivasti päiväpeiton kanssa yhteen. Kuvassa näkyvän hiiren nimi on Ladidadida ja sen tytär nimesi saatuaan hiiren 1-vuotislahjaksi aikoinaan Irlannin virtuaalimummultaan. 

Tästä oivalluksestani olen ylpeä. Tuo murjottaja kuvassa on Ankuva, mutta tyyny on silpusta tehty. Mulla oli tunikanteon jäljiltä hieman jäljellä Amy Butlerin Soul Blossoms -sarjan Fuchsia Tree -puuvillaa sekä siihen sopivaa vihreää Laurel Dotsia (joka on kääntöpuolella). Tota kukkakuosia ei vaan riittänyt edes pikkutyynyyn. No, yhdistin kaksi erilaista palasta, ompelin sauman, ja peitin sauman palalla koristenauhaa sekä valkoisella pitsillä. Ja voi vitsi, kun tuota katson, miksi se näkyy niin huonosti? No pointti on, että koristenauha ja pitsi häivyttävät sen "virheen", että kangas ei ole kohdistettu. Näin sain jämälle käyttöä.

Minä tykkään Amy Butlerin kankaista. Varhaisteininä ja siitä eteenpäinkin olin tosi kiinnostunut hippiliikkeestä ja Amy Butler hyödyntää väliin roisistikin (mutta oikeutetusti) sen ajan estetiikkaa. Vaikka värit ovat aika hempeitä, niissä on silti mun mieleen reipas LSD-ote, jopa unisexiksi sopiva. Tokihan tämä on tosi tyttömäinen kuosi, mutta jotenkin pusken ruskeasta pitävälle tyttärelleni yhtäkkisesti näitä hempeyksiä, koska jokin osa minussa niistä pitää...Ei se väärin oo?

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Miksei tavallinen riitä

Olin tänään viettämässä äitienpäivää ulkona ja sain elämäni ensimmäistä kertaa käytyä katsomassa myös kukkivia valkovuokkoja, jotka ovat tällä seudulla erittäin harvinaisia ja myös rauhoitettuja. Tuli myös istuskeltua nuotiopaikalla ja kuunneltua toisen vierailevan seurueen juttelua.

No. En tiedä. Olen ollut pari vuotta joiltain osin epäsosiaalinen. Ihmiset ärsyttävät helposti. Ikäkriisiäkin varmaan pukkaa, ja kotona ollessa on niin erilainen katsantokanta elämään ylipäänsä. Olen liikkunut paljon naisporukoissa (ja olen pitänyt sitä antoisana, joitakin päivämenoja jää kyllä ikävä) ja onkin jännää, rupeaako sitä taas ajattelemaan eri tavoin asioista. Tämä siis selittelynä ärinälleni...

Keskustelu aloitettiin vertailemalla ulkovarusteita. Hienoja olivat tietenkin, viimeisen päälle. Yksi tärisi kylmästä, mutta ei millään suostunut vaihtamaan lämpimämpää päälle.Sitten puhuttiin ruoan tilaamisesta internetistä, ei niinku potun, vaan joidenkin spesiaalikikkareiden. Sellaisena lifestyle-läyryämisenä keskustelu jatkui. Sellaisella elämä kai täyttyy.

Miksei tavallinen riitä? seuralaiseni kysyi. Että onko sitä jotain muka Älyttömän Tärkeää meneillään, kun tutkitaan tarkkaan makkarapaketin sisältö ja käytetään italialaista sinappia. Eletään mässäilevässä yltäkylläisyydessä, tiedostavasti, ehkä jonkinlaista paremmuutta tuntien.

 Sitten on tämä oma vastapainoni, jossa peikko kurkistaa peilistä ja vauvanpaska leijailee enteilevänä reittä kaluavan villipedon vaipassa. Keksi siinä syvällisyyksiä. Hyvä ystäväni ei vauvaansa hoitaessaan halunnut mennä perhekerhoon, koska se olisi "akkojen kanssa läyryämistä" (ei ollut huom. koskaan käynyt, en ole tosin itsekään). Mitä sellainen mahtaa olla? Ja mikä sitten on parempaa tekemistä? Kuviteltujen tarpeiden ja halujen perässä juokseminen? Miesten maailma?

 Olen kaivannut miesten maailmaan, mutta nyt pelkään astua edes unisex-maailmaan. Elämä on pienenä jotenkin turvallista ja mukavaa, eikä tule juostua toisten käskytettävänä. Olen pienistä lapsista huolimatta harrastellut (tänään oli kaksi tanssiesitystäkin, seuraavalle kaudelle harkitsen kilparyhmää) ja kokenut olevani läsnä heille. Se pilkkoo elämän merkityksiä yksinkertaisiin raameihin. Umberto Econ romaanissa Foucault'n heiluri päähenkilö Casaubonin nainen tämän kaiken tilittää. Ehkä joskus etsin sen kohdan ja kirjoitan tänne. Mikä on pyhien lukujen salaisuus? Luku kaksi, sinä ja minä. Meillä on kaksi korvaa, kaksi jalkaa, kaksi kättä, kaksi silmää, kaksi nänniä,...

Sitten taas toisaalta hankala täältä marginaalista on minnekään huudella. Että boikotoinpa jotain Talvivaaraa...Miten, niinku?

 On sitä miettinyt merkitystään elämässä. Missäköhän vaiheessa nuoruuden idealismi muuttuu väljähtyneeksi realismiksi. No minä haluan ku muutkin, no mun on vain pärjättävä ja elätettävä itseni, no kun muutkin. Ei se mulla ihan näin ole mennyt, mutta kyllä sitä hieman miettii, pitäisikö joskus kääntää kelkan suunta aivan muualle.

Mutta jos alan puhua mantelijauheen tajuntaa avartavista vaikutuksista tai japanilaisen leväkikkareen merkityksestä psyykelleni, tai jos harrastan varusteillani tai ettei joku ruoka kelpaa tai että mun kermaperseeni ei viihdy jollain liian kovalla penkillä, voitteko pliis toimittaa mut hetkeksi jonnekin nielemään pelkkää hirssipuuroa.

Tässä nyt vielä rykelmä valkovuokkoja:


Ja tässä niiden lehtiä tunnisteeksi niille, jotka ei tunne vuokkoja...Meitä on täällä pohjoisessa paljon :) Lyön muuten vetoa, että tällä viikolla aikaisemmin käydessäni näissä oli enemmän nuppuja...Liekö joku vienyt rauhoitettuja itselleen...?

torstai 10. toukokuuta 2012

Penkinpäällinen

Tuossa kuukausi sitten olin hieman hermostunut ennen juhlia, ja halusin käsille jotain näprättävää. En ompelua, koska mun ompeleminen muistuttaa ehkä enemmän offroad-autoilua kuin joogaretriittiä. Ei siis aina niin rauhoittavaa.

Kuminauhaostoksilla ajauduin selaamaan Novitan kesä/2012 -numeroa ja haahuilin lankahyllylle. Matkaan lähti Hanko-lankaa ja siitä valmistui tällainen päällinen käytävässä olevalle penkille.

Tähän meni useampi kerä Hankoa, mutta sopii mielestäni aika kivasti käytävään. Olen hommannut siihen hyvin harkitusti ja vailla häpeän hiventäkään Ikean säilytyspenkin. Olen jo aiemmin sanonut, ettei mikään muu taho älyä säilytysratkaisuja niin hyvin kuin Ikea. Talouteni ongelma oli pullonkaulaeteinen, joka pursusi lasten ja aikuisten kampetta. Siirsin lastenvaunut ulos (niin, sateella tulee aina ongelmia), jotta sain tämän penkin paikalleen. Nyt lastenvaatteet sijaitsevat penkin alla olevassa säilytyslaatikossa, joka kulkee rullilla. Samalla käytävässä, eteisen vieressä on nyt mahdollisuus istua kenkiä sitomaan, jos on huonojalkainen, kankea tai vaikka paksuna (en itse ole!). Saa vinkata, jos joku muu firma on miettinyt tän homman yhtä hyvin! Peukutan sitä heti.


En oikein voi vielä esitellä, miltä tämä nurkkaus tyynyn kanssa näyttää, sillä se tuntuu kaipaavan toisenkin penkinpäällisen. Tekeepä mieli tehdä vielä hieman toisenlainen samoilla väreillä eli luonnonvalkoisella ja mustalla. Mustan ja valkoisen kuvio toistuu siellä täällä kotona, vaikka mun koti ei mustavalkoinen olekaan. Siksi tää passaa musta meille tosi kivasti. Niin joo, kaveri vinkkasi tänään blogin, jossa kaikki oli mustaa, valkoista ja keltaista. Mää en pystyis olemaan niin kurinalainen! Tai ainakin tietäisin tarvitsevani terapiaa. Jotkut meistä tietävät olevansa terveitä ollessaan hieman sekavia...


tiistai 8. toukokuuta 2012

Raitapaitakaksikko ja yksi Take A Ride

Moni ei päivitä tylsiä perusompeluksia lainkaan, mutta minä päivitän uhallakin: ei ole mitään jalompaa kuin monen vaatteen kanssa sopiva perusvaate, joka ei ulkoasullaan leuhki mutta jota ilman vaatekaappi on pullollaan yhteensopimattomia kukertavia lumppuja.

Tässä kaksi Ottobren More Grey -kaavalla tehtyä pitkähihaista, joista vaaleanpuna-valkoinen sopii molempiin vasta tekemiini mekkoihin, oranssi-valkoinen taas moneen muuhun. Ei mitään applikointeja tai muuta sälää, puhtaan kaunista raitaa.

Ylempi Hilcon campania kangasvaihtareilta, alempi Ikasyriltä hankittua Moonkidsin interlockia. Mulla ja interlockilla on tällä hetkellä välit poikki, mutta halusin antaa tälle silti mahdollisuuden. Loppupalan vaihdoin vaihtareilla tänään.


Tässä kuopukselle Hamburger Lieben Take A Ride -kuosista tehty t-paita. Musta tämä on kaameaa laatua ja polttaa pitäisi se tehdas, joka tekee tällaista kuraa. Kaukana kestävästä kehityksestä. MUTTA jos satut tietämään, että tämä kestää pesussa, niin puolustapa heti kangasta. Minusta tämän valkoiset kohdat olivat jo jonkun tekemässä esipesussa värjääntyneet harmaiksi ja väri on jo nyt vaisu. Jos muihin Stoffecken trikoihin on luottaminen, tämänkin värit väsähtävät ja paita muuttuu onnettomaksi rutaleeksi. Ja miksi mulla sitten on tätä? Vaihtareilta sain, kun t-paitana menee huonompikin laatu. Kiva tästä oli paita ommella, eli tietoinen valinta :)
Muuuutta...kun olen niin suureellisesti jo kirjoittanut kestävästä kehityksestä ja laadusta, niin todettakoon, että mulla on kangasvaihtareiden jäljiltä hieman kulutuskrapula. Innostuin puhumaan tapeteista ja muista kulutushyödykkeistä. Mun sisällä asuu sanotaan nyt ei niin halvan maun omaava pikku porvari. Surullista mutta totta. Muhun vetoaa hintava design kuin kiiltävä harakkaan.

Muistutan silti, että elelen kotihoidontuella. Ei tässä siis kulutusjuhlaa juhlita ja rahanpaskassa piehtaroida. Eräs ystäväni toteaa moneen asiaan: "Ku on tuota rahanpaskaa." Niin, siis! Kannattaahan se kallis maku olla, kun on tuota rahanpaskaa.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Krookukset kukkivat sittenkin

Yhtäkkiä hoksasin, että pihan perällä on tapahtunut jotain kummaa. Krookukset, jotka eivät ole kukkineet kertaakaan, olivat aivan nupuilla. Tänään ne olivat jo kauniissa kukassa.


Tässä yksilössä pyllötti kaksi mettistä yhtä aikaa. Jokin pilkahdus taitaa näkyä kuvassakin. Valkoinen ei ole lunta vaan kalkkia...Lannoitin juuri.
 Tuijan allakin tapahtuu jotain. Tyttären ja naapurin tytön maahan tuikkaamat sipulit tekevät kukkaa nyt toista kertaa.
 Olin luvannut itselleni sisälle kukkia, kunhan olisin päässyt eroon keskellä olohuonetta töröttävästä sohvasta. En halunnut sen menevän kaatopaikalle, mutta konstit olivat jo vähissä. Lopulta löytyi sijoituskohde ja minä sain hortensian. Hortensia ehti jo tipahtaa lattialle kauppareissulta tullessa, joten pari kukintoa jatkaa elämäänsä vielä hetken toinen viinilasissa, toinen pienessä lasipullossa.
 Nyt olohuoneessa on taas tilaa ja valoa, kun sohva on poissa. Ja se jatkaa elämäänsä, jipii. (Sohva liikahti kuopukselle tehdystä huoneesta jo pari kuukautta sitten...siitä lähtien se on miehittänyt olohuonetta).
 Tässä toinen katkennut kukinto.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Kaukana, kaukana jossain...

Kyllä joustamattomat puuvillakankaat ovat tuhatkertaisesti ihanampia kuin trikoot keskimäärin. Mistähän johtunee? Yksi suosikkisuunnittelijoistani on Heather Ross, joka on suunnitellut muun muassa japanilaiselle Kokkalle.


Tein tyttärelle tällaisen lyhyehkön mekkosen, tai ennemmin kesäpaidan pidettäväksi hamosten ja leggingssien kanssa. Itse asiassa leikkelin samaan syssyyn pitkähihaista paitaa tämän alla pidettäväksi, mutten jaksanut ommella, kun tämän kankaan kanssa värkkääminen jännitti ja vei voimia. Eipä sinänsä mitään jännitettävää, koska kangas oli tosi jämyä.

Kaavana olen käyttänyt Ottobren Little Roses -mekkoa, mutta tein lyhyemmän. Helmaan lisäsin ompelijatädiltäni saamaani kierrätettyä pitsiä. Se tuo tähän hieman lisää tyttömäisyyttä.

Kangas on tosiaan Kokkan ja Far Far Away III -sarjasta. Kaikki Far Far Awayt ovat minusta aivan ihania ja ruskea on tyttäreni lempiväri, joten toivottavasti pitää tästä tunikasta. Kankaan on kyllä nähnyt. Tässä Nashville-kankaassa seikkailee pikkuruisia lehmityttöjä, jotka leikkivät hevosilla. 
 Tässä vielä salamakuva, jotta tulisi toisenlainen vaikutelma ruskean sävystä. Olen tilannut kankaan saksalaisesta Frau Tulpesta, joka tuli tutuksi syksyisellä Saksan reissullani. Frau Tulpesta tilaan toistekin mielelläni, kunhan olen tarkkaan harkinnut, mitä tarvitsen. Itselleni on jemmassa kahta Heather Rossin kangasta ja tarkoitus onkin, että ompelen niistä itselleni kesäpaidat. Kaava vaan pitää tehdä itse ja olen vältellyt sen tekoa syksystä saakka.





torstai 3. toukokuuta 2012

Lisää kylvöjä ja pihatunnelmia

Perheeni on tehnyt haukiot eli pari päivää on mennyt mahataudin merkeissä. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi tein tyttären kanssa hieman lisää kylvöjä -- kevät kun painaa päälle. Sen todellakin kuulee, jos erehtyy astumaan ovesta ulos. Sen myös näkee, mutta kerrotaanpa kylvöistä ensin.

Ihan ensimmäiseksi. Tätähän ei varmaan kukaan oletakaan, mutta minä EN ole mestarikylväjä. En tiedä optimaalisia aikoja kylvää jotain tiettyjä. Sen sijaan tiedän, että vailla kasvilamppua ja hyvin valoisia ikkunoita ei mun kannata liian innokkaasti ja liian aikaisin kylvää. Ei myöskään kannata kylvää liikaa, koska tila loppuu. On ollut aika kylmää, mutta varmaan kohta siirrän kylvöksiä parvekkeelle minikasvihuoneeseen.

Laitoin likoamaan lohenpunaisia Celebration-ruusupapuja. Seassa vähän multaa, koska tytär halusi koeajaa puutarhahanskansa.


Oikealla pikku kahvikupeissa isompaa Ruby Star -auringonkukkaa, vasemmalla 80-senttiseksi kasvavia. Nämä kokeilut ovat erikoisempia värejä. Kasvimaalle laitan ihan avomaakylvönä vielä erikseen. Muilla ainakin tuntuu palstalla ehtivän, ja mullakin viime vuonna. Nämä haluan etupihalle, sillä olen haaveillut, että laajentaisin etupihan kukkapenkkiä hieman...kröhöm...


No sitten kirotun Kekkilän inspiroima kylvös. Joka ikinen vuosi haen rautakaupasta itselleni vuoden 2012 Kekkilä-kuvaston. Lehdykkä on silkkaa promoa alusta loppuun, mutta aina naksahdan. Poikkeuksena viime vuosi, kun tyyli oli jotenkin sietämättömän aristokraattinen. Hankala selittää, mutta vähän sellainen, että härkäpapukin pitäisi kasvattaa kuninkaallisen paskassa. Tai sanotaan toisin sanoin: elitistinen, ja rikkaille. Ei tällainen peruspalstaviljelijä sellaisesta ymmärrä hevon helvettiäkään. Tämä vuosi oli enemmän tavis ja erehdyin selailemaan ideoita ruukkuistutuksiin. Kekkilähän on pirullinen siinä, että se tarjoilee sekä lehdykässään että nettisivullaan istutusideoita, ja ne ovat ihan hyviä. Tällä kertaa haksahdin laatikkoistutukseen, jossa muun muassa maljaköynnöstä, verenpisaraa, verbenaa, hopeavillakkoa ja valkoista kosmoskukkaa. Niinpä kylvin lisää isotsinniaa, kosmoskukkaa ja tuoksuhernettä, ja ajattelin yhdistellä niitä yhteen olemassa olevaan laatikkoon. Myös mainoslehtisen daalia- ja pelargoni-istutukset olivat muikeat, vaikka itse en ole niin sarojen perään kukkaistutuksissa (ehkä jonain päivänä, kun olen oikeasti saanut kukatkin menestymään).


Olen haksahtanut myös monimuotoisiin pihoihin, ja jos voisin, pikku pihaplänttini olisi monimuotoisuuden ilmentymä. Näin ei toki ole, mutta monta ruksia saa laatikoihin piirustaa, jos ryhtyy miettimään. Joo, vesiaihe puuttuu, mutta naapurin hoitamattomat pensaat takaavat siilille ihanteellisen ryteikön. Siilit käyvätkin iltapalalla pihamaallani, ja löysinpä pari myös Niistä Hommista:

Joskus voisin turista lisääkin monimuotoisesta pihasta, mutta todetaan nyt sen verran, että perhoskasveja lisään, sillä samathan ovat muiden hyönteisten mieleen. Pihassa on pilvikirsikka ja koristeomenapuu, joten nekin vetävät puoleensa. En haravoi pensaan alusia enkä kukkapenkkejä vaan levitän kompostia/uutta multaa suoraan päälle. Tämä on Pentti Alangon vinkki ja haluan uskoa, että kaikki mitä Pentti sanoo, on totta. En muutenkaan hoida pihaa "liikaa", mikä tietenkin takaa sen, ettei piha voittaisi mitään vuoden piha -kilpailua. No mutta. Joka vuosi harrastellessa keksii jotain uutta. Jos yrittää olla kovinkin pro, maku menee.

Tulppaanit etupihalla ovat alkaneet nousta hyvin. Sipulikukat ovat niin kivoja! Pääsiäisen jälkeisten alenarsissien ja muscarien hankintakin oli järkevää, sillä ne näyttävät aivan priimalta, toisin kuin ne näyttäisivät sisällä.

Katsokaas vaikka!
Seuraavana vuonna yritän metsästää perunanarsisseja, sillä ne tuoksuvat ihanasti.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...