maanantai 5. joulukuuta 2011

Krääsätön joulu

Jotenkin on tunne, että pitää saada vielä aukoa hieman ajatusvyyhtiä, joka mielessäni pyörii kuluttamiseen liittyen. Kaverini loi Facebook-tapahtuman, jossa julistettiin krääsäjoulun vastaista sanomaa. Mahdolliset hankinnat kehotettiin tekemään hyväntekeväisyyteen, ja aineettomia lahjoja korostettiin.

Ihminen on siinä mielessä koko lailla perverssi, että jonkinasteinen kuluttaminen tuo nautintoa, ja hankkiminen on ihanaa. Nykypäivänä siihen on toki kietoutunut syyllisyys, joka matona kalvaa kuluttajaparkaa.

No, sitten tulee Naamarissa kehotus krääsän välttämiseen. Ensireaktioni on ärsyyntyminen: minuako holhoat? Yritän järkiperäistää sanoman: se on oikea, ja enhän ole itse asiassa hankkinut yhtään joululahjaa, ja suunnittelemani ovat aineettomia (paitsi haaveilen kankaisen teltan ompelusta lapsilleni, mutta en ehdi kuitenkaan, joten jäänee sekin antamatta). Samalla mielessä myllertää syyllisyys. Rakastan tavaraa. Ostaminen on ihanaa.

Ikäisteni keskiluokkaisten tallaajien on helppo hymistellä aineettomalla joululla, sillä olemme kieriskelleet tavarassa koko ikämme emmekä todellakaan elä puutteessa. Mielenkiintoista on, että krääsän hankkimista vastustaessa olen törmännyt usein tähän ilmiöön: krääsä on se, mitä muilla on. Oma tavara ei ole krääsää, vaan rakasta ja tarpeellista.

Krääsä on siis jonkinlainen hongkong-peikko, joka glittereineen kimmeltää, pattereineen ujeltaa ja kertakäyttöisenä hajoaa parin käyttökerran jälkeen. Mutta sellaistahan, ehkä vähemmän kitschiä, on jokapäiväinen tavaramme.

Se malka omassa silmässä on niin vaikea hävittää.

Näen huomenna kaveria, joka oli liittynyt krääsättömään jouluun. Hetken aikaa mietin tekeväni pipon joululahjaksi hänen tyttärelleen. Mutta sitten aloin pohtia asiaa uudelleen. Jos hän todella haluaa krääsättömän joulun, ei ole minun asiani tyrkyttää tyttärelle söpöstelyvaatekappaletta. Se tuskin tulee kesäpipona näin talvella suoranaiseen tarpeeseen, eikä kangaskaan ole mitään jämäkangasta, vaan amerikkalaista cotton knitiä, tuskinpa luomuakaan. Piponi päätyisi pisaraksi lahjamereen. Hylkäsin jo pestyn kankaan ja vien sen sijaan perkattavaksi kasan tyttäreni vanhoja vaatteita. Niistä sentään voi valita tarvitsemansa.

Ja miten kävi oman krääsättömän jouluni suhteen? Pyrin pitämään sen krääsättömänä. En osaa silti liittyä lippukulkueisiin, joten ryhmään liittyminen jäänee hiljaisesti. Ehkä lapseni paheksuvat jonain päivänä niitäkin paketteja, joita kummeilta, mummeilta ja tutuilta kuusen alle kerääntyy. Voin itse vain toivoa, että muutos asuu heissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...