sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Akvaarioharrastuksesta

Kasviharrastajille saattaa käydä näinkin: vedenalaisiin kasveihin on
helppo hurahtaa, ja mahtuuhan sekaan pari kalaakin...

Mulla on ollut akvaario elämässäni viitisentoista vuotta. Jos
harkitset akvaariota, laita tarpeeksi iso. Kypsytä akvaario eli
huolehdi bakteeritasapaino ja nitriitti/nitraattiarvot ennen kalijen
laittoa.

Kasvit pitävät hiekkapohjasta ja lannotteista. En ole niin
perehtynyt, että saisin lajin kuin lajin viihtymään.

Mutta kasveja saa aina! Keväällä näin Ikeassa lasiastiassa
miniakvaarion, tietenkin ilman kaloja. Jos olisin hieman kiinnostunut,
kokeilisin kauniissa lasiastiassa pientä vedenalaista puutarhaa.

Etupihan ruukkuja

Harjaneilikka

Tässä vielä siemenestä kasvattamiani harjaneilikoita :)

Kukkapenkin ilotulitusta

Tässäpä tarkempi kuva takapihalta. Pöllömpikin lukija huomannee,
että anonyymi nörttiapu mahdollisti kuvien lähettämisen suoraan
iPhonesta napin painalluksella! Jihuu!

Takapihalta

Auringonkukka palstalta

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Järkytyksiä elämäntapakanavalta

Kuumeisuuteni ja sittemmin ihan vaan kovin veemäinen yskäni ovat johdattaneet mut katsomaan ns. elämäntapakanavia. Livillä on eri teemoja, joita olen illat pitkät katsellut.

Tänään tuli kaksi täyttä järkytystä peräkkäin. On kammottavaa huomata, että rentoutukseen tarkoitetut ohjelmat ovat täysin omien periaatteiden vastaisia. Istuin syvällä nojatuolissa, haaveilin vielä yhdestä kinuskikarpalomuffinssista ja ihmettelin maailman menoa.

1. ohjelma Piha kuntoon
"Ystävälliset" naapurit olivat hälyttäneet pihapartion paikalle, kun naapurin piha oli aivan kauhea, siis suorastaan rehevä! Etupihalle olivat kehdanneet istuttaa pensasaidan niin, että se peitti näkymää taloon, ja guusibuut uhkasivat suunnitteilla olevaa kaljua ilmettä. Olipa vehreyden sekaan livahtanut vieläpä rikkaruoho (god forbid) jos toinenkin! No, ei muuta kun kaivinkone laulamaan ja kaikki mahdolliset masiinat tontille huseeraamaan. Lopputulos: siirtonurmea, pihakiveystä, betonilaattaterassi, sorapäällysteinen alue perheen pojille ja yksinäisenä töröttäviä maltillisia istutuksia. Ihanaa, tämä muutti elämäni, itki höynäytetty emäntä.

Byhyy! Toisena päivänä ohjelmassa satoi, jolloin juontaja oli aivan onnessaan että "mother nature strikes -- but we strike back!" Olin sanalla sanoen järkyttynyt. Vaikka ohjelma on jenkkiläinen, vahvisti se epäilyjäni yleisestä esteettisestä silmästä: piha on sitä kivempi, mitä VÄHEMMÄN luonnolliselta se näyttää.

Toisessa ohjelmassa ihan vaan uudistettiin jonkun 52-vuotiaan harvahampaisen brittinaisen leegot, naama, tukka ja pukeutuminen. Yli puoli ohjelmaa joutui katsomaan äärimmäisen epäedullisesta kuvakulmasta otettuja otoksia naisen kolvista tai actionia, jossa poistetaan mätiä hampaita. Lopussa wow, miehet luulivat häntä 44-vuotiaaksi! Rumasta noita-akasta tuli sexikäs pimu Killah-farkuissa!

Ei voi mitään, että pihan runtelemisen jälkeen olin jo traumatisoitunut, mutta kaikkea roskaa sitä.....

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

ruokalista kahdelle viikolle

Huh, kylläpä helpotti, kun pääsin käymään yli sadan euron kauppareissulla. Inhoan tiheää kaupassakäyntiä ja mulle sopii isot läjät kerralla. Tein äitini kanssa listaa perusruoista ja ostin sitten sen mukaisesti raaka-aineita. Oikeastaan niihin meni vain 110, koska ostin myös 30 eurolla vadelmia (en vielä tiedä, mitä marjoja pääsen poimimaan, mitä en...) ja nuo 110 oli kaikki tosi perustavaraa eli ei mitään kallista. Eineksiä olivat soijanakit ja purkkikasvishernekeitto.

Nyt olo on tosi zen.

Kesäkuussa S-uskovaisten kortilla oli kulunut alle 300 euroa ruokaan. Aloin epäillä, mistä sitä ruokaa sitten on roudattu? Ei nimittäin tarkoita, että olisi tullut syötyä vain 260 euron edestä. Muissa isoissa kaupoissa ei ole ollut asiointia. Hmm...Ei kun hemmetti vieköön. Voikohan olla niin iso sillä, että on tehnyt edellisenä päivänä päivällisestä seuraavan päivän lounaaksi? Hävettää, jos näin isoja eroja tulee.

Voin tässä myös samalla tunnustaa, että mullahan menee rahaa ruokaan. Jos ihminen on palkkatöissä, on parempi syödä ne vihanneksensa. Olen silti vuositolkulla ylpeillyt logistiikallani ja edullisella arkiruoallani. Viime aikoina ei ole ollut ylpeilemistä siinäkään.

Selvityksen alla on kuvien postaaminen tänne. Tuli mieleen siitä, että on mentävä kohta akvaario siivoamaan, ja mulla on puhelimella muiden (esim. kasvi-) kuvien ohella kuva myös tankista.

Mua kiinnostaa leipomisen ohella myös onnistua intialaisen ruokalajin teossa. Ajattelin joskus kokeilla palak paneeria. Se vaan, että pitäisi vissiin tehdä se juusto itse, ellei löydä kaupasta kotijuuston nimellä myytävää. Tuun tänne leuhottaan jos onnistun kokeilemaan.

Mun täytyy tunnustaa, etten ole kauhean suuri ohran fani. Tämä tuli mieleen siitä, että kai keittelisin riisiä palanpainikkeeksi, kun ohra ei oikein maistu. Tai sitä jää aina yli. Se olis ennemmin pieni lisuke.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

En ansaitse maata

On vielä lisättävä, etten mielestäni ansaitse kasvimaatani, koska en pysty oikein hoitamaan sitä.

Mulla on myös tsiljoona oikeinkirjoitusvirhettä juuri päivittämässäni kirjoituksessa. Niin pehmeä mun pääni on.

Epäfresh puuhastelija

Olo on epäfresh ja olen pettänyt sisäisen puuhastelijan. Lomailin Kuusamon suunnalla ja nyt olen kuumeessa, enkä ole siis puuhastellut pätkän vertaa! Mustikat (joita ei huhujen puolella löydy paljon) odottavat metsässä, muita ei voi edes haaveilla, ja valvatti vittuilee kasvimaalla. Tänään sentään poikkesin jonkin sortin horroksessa hakemassa pottuja, sipulia, herneitä ja kesäkurpitsaa lounastarpeiksi. Vartin revin sokeaan pisteeseen tuijottaen raivokkaasti valvatteja, sitten poistuin nöyränä todennäköisesti pienen huimaussession seurauksena.

Arjen sankaruutta tavoitellakseni olen tosin listannut arjen ruokia ja toivoisin arjen knoppeja sen pyörittämiseen. Tavallisimmin käyn kaupassa harvoin, ostan kerralla 140 eurolla ja raahaan kaiken kotiin pyörällä niin, että eteisessä lysähdän ja itken vähän. Se tuo mulle arjen hallinnan tunnetta. Nyt isot ostokset kerralla eivät ole useastakaan syystä olleet mahdollisia.

Nautin myös säännöllisesti ja lähes maagisuutta tavoittelevasta pyykinpesusta. En ehkä kotityönä, mutta peikkona möyryävän kaaoksen kahlitsijana. Pyykinpesuun en tartte neuvoja. Osaan ja hallitsen sen.

Ruoanlaittometodeihin tartten, kiitos. Miten jaksaa syödä useasti samaa, mitä se on, mikä on halpaa. Oon varmaan sättinytkin monipuolista ruokavaliota. Mun lapsuudessa salaatti oli talvisin porkkanaraastetta, appelsiinia ja rusinoita. Ihan hyvää, muuten. Oon tehnyt sitä nostalgisoiden, mutta valitettavasti inhoan raastaa ja näperrellä. Salaatit ja raasteet voisivat vaan ilmaantua kylmiöön.

Oikeestaan ruoka on se isoin juttu. Talous pysyy ok hallinnassa nykyisin. Tai no vihaan imurointia, joten se pitää aina käskyttää.

Kai olen jo maininnut, että sisimmässäni elää silti sika, joka nauttii mielensä ja asuntonsa kaaoksesta perverssillä tavalla. Se sika on latentti, mutta sen suuta rituaaleillani tukin.

Taloyhtiön kukkapenkki on kirjaimellisesti puhjennut kukkaan, vaikka sitä pitää vielä modata. Yllätyksekseni näin nuppuja päivänliljoissakin, joiden uskoin luopuneen kukkimisaikeista tälle kerää. Sen sijaan syyshohdekukka (sanooko syksyyn viittaus mitään?) on jo kukkinut! Takapiha voi ihan hyvin, mutta joku mulkero syö lehtiä. Samoin etanat hengailevat pihalla. En ole jaksanut tehdä asialle mitään, en ainakaan vielä, vaikka niille ahneille irstailijoille kukkieni lehdistöissä olisi mäntysuopaakin syötäväksi. Buahahahaha, tai siis ei sittenkään, koska en nyt vaan jaksa. *Niisk* ja *piih*.

Voin tunnustaa lopuksi, että olen hieman intoutunut leipomaan. Vaikka edelleen koen epäonnistuvani ja aivan vasta tekemistäni marengeista tuli enemmän kakkakikkaretta kuin herkkupalaa muistuttavia, mulla tulee usein vastustamaton halu syödä raakaa taikinaa ja kuorrutteita. Leipomisen varjolla saan mässäillä niillä hieman. Yhden ihanan kuorrutteen opin, sen voin jakaa niin halutessanne...

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Mansikoiden laittoa

No nyt ei ehdi runoilla, koska on mansikkasesonki! Keittiö punaisilla täplillä ja mansikoita laitettava neljä tai viisi lootaa. Hinta on pysynyt 22,90 eurossa. Pystyn laittaan vaan lootan kerrallaan. Kolme on pakkasessa, kaksi vielä haaveissa...

Puutarha: harjaneilikat ja jaloritarinkannukset lakosivat sateessa, pöh! :(

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Takapihan kuulumiset

Lisättäköön vielä erillinen päivitys pihapuuhista. Muuta en olekaan juuri puuhastellut, tätä kaupankäyntiä vain.

Takapihalle on tulossa aivan ihanat jaloritarinkannuksen kukinnot, yli kymmenen valkoista jättimäistä kukkavanaa, jotka kohoavat yli kahden metrin korkeuteen. Jalopähkämö aloittelee kukintoaan, samoin mun toissakesänä kylvämät harjaneilikat, siis siemenestä itse kasvatetut! Ehanaa. Särkyneidensydämien komea kukinta alkaa olla ohi. Kuunliljoista näkee nyt, että alkavat kasvaa. Yhden siirrän parempaan paikkaan, kunhan joudan.

Ehkäpä hankin joskus varjoliljaa, vanhojen pihojen vakkaria. Haasteena vain se, että saattaisi tykätä muhevammasta maasta kuin minun koperosta. Samoin haaveilen rohtosormustinkukasta, siemeniäkin olis, mutten oikein tiedä, onko jo liian myöhäistä alkaa kasvattaa lehtiruusukkeita. Siemenet ei tosin niin paljoa maksa, etteikö uskaltaisi kokeilla.

Puna-ailakki viihtyy niittykasveista mainiosti. Ajattelin antaa sen olla pihan reunoilla ja kylvää sekaan jotain raikasta, vaikka päivänkakkaraa. Pihan siilin pitäisi tykätä, kun ei ole liian kliinistä. Tokihan mulla ei mitään perhosten unelmaniittyä pihalle mahdu, mutta jotain sentään.

Nythän olisi paljon pihatuotteita alessa, kun viitsisi bongailla...

Loppuun päivitys autoilijoille -- tunnustus siis niille, jotka eivät asiaa vielä tiedä, eli meillä on tietyistä syistä ollut keväästä asti auto ja olemme vieläpä nauttineet sen tuomista mahdollisuuksista. Nyt sitten arjen astuttua uomiinsa elämän realiteetit, kuukauden kulutus....Eli kuukaudessa on ajettu 250 km. Voisi olla vähemmänkin, mutta ei kovin paha! Jee jee!

Kierrätyksestä (vaatteet ja elektroniikka)

Laitetaanpa blogiin ihan päivityksenä jatkopohdintaa elektroniikan kierrättämisestä, mistä sain kommentin. Vastaaja totesi, että voihan elektroniikkaakin kierrättää. Voi joo. Mulla on vuoden 2007 iPhone, joka on nyt kolmannella henkilöllä käytössä, ja tämä eBook-tietokone on seitsemän vuotta vanha, käytössä nyt kolmannella tai neljännellä henkilöllä ja saatu rikkinäisenä ilmaiseksi, mutta sittemmin korjattu. Tällä ei esimerkiksi pysty tekemään työasioita eikä tämä itse asiassa taida jaksaa pyörittää oikein videoitakaan (rajoittaapahan multa monenmoista turhan piikkiin menevää puuhaa koneella). Aika lyhyt on elämänkierto silti, ja tuotteet tehdään sellaisiksi, että ne vaativat vaihtoa. Niin kuin vaikka mun mainio puhelimeni 5110, joka piti uusia siksi, että Suomeen tuli joku 3G-verkko tai semmonen...(oon aika tollo mitä tulee tähän teknologiaan, joten meniköhän nyt oikein...). Eli vaikka hommaisinkin jätettä, tuotteiden elinikä on niin naurettavan lyhyt, että ehdin käytettynäkin vaihtaa päntiönään tuotteesta toiseen.

Järkytyn aika helposti siitä, kuinka huolettomasti uuteen tavaraan suhtaudutaan. Olen ollut aina materialisti, mutta myös keräilijä. En tykkää heittää pois ja "löydän" vanhan uudelleen. Kun tavara on niin halpaa, se vain heitetään pois, kun uuden saa evukkaasti. Jotenkin alkaa helposti sylettämään semmonen.

Oon keskustellut viime aikoina paljon huuto.netistä ja muista tavaran kiertotavoista aktiivikierrättäjien kanssa. Oon myös kytännyt huuto.netissä tavaraa ja oon maininnut, kuinka yritin kaupatakin siellä taas vaihteeksi. Huuto.netin kautta voi ystävystyäkin, naapuri on menossa kyläilemään huuto.net-kaverinsa luo tässä ihan lähiaikoina, heillä kun on samanikäiset tytöt ja samanlaiset kiinnostuksenkohteet. Melkoinen maailma siellä huuto.netissä...Yhdeltä aktiivikauppiaalta, jonka löysin muuta kautta, sain vinkin myydä isot mööpelit muualla kuin huutiksessa, mutta oon kyllä onnistuneesti myynyt isoja mööpeleitä paikkakunnalle. Ehtoihin vaan nouto ja kyllä lähtee.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...