maanantai 27. kesäkuuta 2011

Mitä jos ei ostaisi mitään?

Metsästäjä-keräilijä asuu minussa ehkä keskimääräistä vahvempana, ainakin kasvukauden aikaan. Tosin! Tänä vuonna se tuntuu uupuvan, mutta siitä lisää kasvipuuhastelupäivityksessä...

Eräs lukija (toki muutenkin tuttu) kommentoi aiempaa kirjoitustani kuluttamisesta ja kertoi, että yrittää nykyään tehdä kaikki hankintansa mahdottomuuksia, eli esimerkiksi hygieniatarvikkeita lukuun ottamatta, käytettyinä. Siinäpä haastetta metsästäjä-keräilijälle!

Olen jo muutaman viikon hekumoinut sillä, että kunhan päälleni taas mahtuu ylipäänsä jotain, kirmaan vaatekauppaan ja käytän siellä joululahjaksi saamani 100 euron lahjakortin. Tuo päivä on kenties tänään, joten ihan hyvin ei tämä pohdiskelu starttaa...Mutta jos, kröhöm, nyt muuten yrittäisi soveltaa.

Siis: mitä vaatisi, ettei hankkisi uutena mitään? Ja kuinka paljon tulee käytännössä hankittua koko ajan uutta, vaikka kuvittelisi, ettei hanki mitään?

Voin ihan aluksi tunnustaa, etten ole vuosikausiin osannut etsiä kirpputoreilta vaatteita itselleni. Ostan ne siis uutena, voi minua. Toisaalta en ostele vaatteita ostamisen vuoksi vaan päivitän maltillisesti tyylikkäitä työvaatteitani ja käytän harkintaa muissakin hankinnoissa. Mulla ei ole yksinkertaisesti aikaa, varantoja tai edes kiinnostusta sisäisen tyhjyyteni täyttämisellä vaateshoppailun merkeissä. Olen myös melko tyytyväinen ajattomiin paitapuseroihini ja istuviin farkkuihin (jotka eivät tällä hetkellä istu, tai siis edes mahdu), jotka eivät ole kausitrendien kuljetettavissa.

Sen sijaan lastenvaatteet löytyvät mainiosti kirpparilta ja huuto.netistä, paitsi ykköskengät ostan uutena. Ulkovaatteiden kanssa pätee vaistosääntö: hanki heti kun löydät, kautta tai kokoa odottamatta, ennakoi! Valitettavasti mulla on itselläni vielä tässä opeteltavaa. Häh, mikä kevät, nythän sataa lunta...jne.

Elektroniikka on vähän vaikea pala. Jokainen simahtanut kännykkä päätyy jonnekin haitalliseksi metalliksi afrikkalaisen tai aasialaisen keuhkoihin, ja tämähän ei ole mitenkään älyttömän kiva juttu. Samoin jo elektroniikan arveluttavissa olosuhteissa tekeminen on luku sinänsä. Hyi Apple! Miten saisi kestävää, jota ei tarvitsisi vaihtaa. Tarvitaanko joka helvetin vimpainta, tai ainakin, miten edistetään näiden vimpaimien eri osien kierrätettävyyttä. Mulle jo kännykän tulo on ollut yhdenlainen kriisi, vaikka sillä olikin kiva lirkutella teini-ikäisenä ihastukselleen. paitsi että hetkonen, sehän soitti yleensä lankapuhelimeen, joita sivumennen sanoen olen jäänyt äärimmäisesti kaipaamaan. eikä harmi kyllä lirkutellut, mutta tämä lienee toinen tarina.

Täytyy jatkaa listaa toisella kerralla, nyt loppuu kirjoitusaika.

Nykypäivän luddiittina mun olisi helppo luopua monestakin sähkölaitteesta, mutta suurin musta pilvi mulla syntyy kyllä pois heitettävästä ruoasta. Sitä ei voi hankkia kerran syötynä eikä mulla oo takapihalla lättiä, jonka sioille voisin tähteitä heittää. Ruoan tuotannossa pakkaukset ovat ilmeisesti pikkujuttu pois heitettävän rinnalla.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

sisustustyyleistä

No niin. Olen jo kahteen kertaan sössinyt päivityksen, joten nyt on korkea aika saada julkaistua.

Erään ystävän kanssa puhuttiin livenä sisustustyyleistä, kun se oli itselleen luvan antaneena vaihtanut makuaan romanttisesta skandinaavisen suuntaan, tai mikä se tarkka määritelmä nyt sitten onkaan Oulun koulukunnalle ja sen oheen sopivalle sisustukselle.

Rupesin sitten miettimään, mikä mahtollisesti on se oma tyyli, eli tässä jotain haja-ajatelmia...

(Sitä ennen: tämä kaveri haaveili mustavalkoisesta graafisesta tapetista...Laitetaan nyt vielä lisäsuosituksia: Lähtisin itse valkopohjaiselle linjalle, koska musta tuntuu niin rajulta, ellei se ole ihan vaan tehostetta...ennemmin sitten vaikka mustavalkoraidallista mattoa ja sellaista, näyttäisi herkulliselta. Borås-tapettien Linné-malliston valkomusta tapetti on mun mielestä ihana, ehkä siksi että pidän kasveista. Tokihan uusklassikoksi on muodostunut paljon nähty Cole&Sonin Woods vuodelta 1959, mutta hieman kulunut se on, edelleen tosin mielestäni tehosteena kaunis...Sitten jää vielä Tapettitalolta löytyvä numerotapetti.)

Sisustuslehdissä muhun puree parhaiten Sköna Hem (ei kepeät kesätyylit, ennemmin talvenraskaat). Ehkä siksi, että tyyli on lehdessä kautta linjan perusskandinaavinen, mutta mukana on ylimääräistä tatsia. Onko tuo tatsi sitten englantilaisen shabby vai mikä, mutta ainakin siinä on värejä eikä se ole minimalistinen.

Lisäksi pidän
*eläimistä ja kasveista kuoseissa (kotona on tapeteissa Josef Frankia ja Birger Kaipiaista)
*sinisestä (sen sijaan en oikeastaan punaisesta, vaikka muuten siitä tykkäänkin....en ainakaan isoina pintoina)
*vaaleasta, en tummasta puusta (näyttää ehkä hyvältä muilla)
*vanhoista (mutta kuitenkin 1900-luvun ja moderneista) huonekaluista
*kestävistä huonekaluista
*kirjoista
*kookkaista koriste-esineistä
*harmaasta rauhoittavana isojen pintojen värinä
*parketti- ja puulattioista
*vähäisestä elektroniikasta
*makeista yksittäisistä katseenkiinnittäjistä (esim. olohuoneen kattovalaisin on sellainen)
*väreistä

Ehkä koetan joskus miettiä samaa sopeuttaen ajatukseen siitä, millainen olis mun unelmien talo. Unelmien talo ei olis kyllä mitään hehkutusta sen kummemmin kuin mitä pihan pinta-ala antaa myöten, sielläkin voiton veisi karjalainen hyötytarha, mutta voihan taloasiaa olla hauska joskus miettiä...

Teen uuden postauksen ja jos mulla on vielä aikaa, kerron kasvikuulumisiakin, nekin erillisessä kirjoituksessa.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

kasvimaatunnustus ja muuta marinaa

Tälle rajatulle yleisölleni voinen tunnustaa, etten ole juuri päässyt kasvimaasta tänä vuonna nauttimaan. Olin leikkauksessa enkä saa riehua plantaasillani...Olen nyt päässyt käymään siellä ja lähinnä yrittänyt välttää suurimpia rikkaruohoinvaasioita...Aitoa iloa ja onnistumisia en ole kokenut. Herne on taas itänyt aika huonosti, pottu on kyllä noussut, pioniunikkoa tai kehäkukkaa ei ole näkynyt, plantaasiapuri perkkasi vahingossa osan porkkanoista (ja ketutuksestaan ei ollut tulla loppua, mutta käskin lopettaa harmittelun), salaatti on itänyt huonosti, kuumuuden takia taimet ovat henkitoreissaan jne...Ihan blaah.

Elämässä ei pitäisi olla liikaa asioita ja mulla plantaasi ei ehkä ole liikaa, mutta hipoo nyt valitettavasti suorituskyvyn rajoja.

Kivemmistä kasviasioista mulla on pari tomaattia parvekekasvihuoneessa ja oon laittanut taimet ulos. Turveruukut on kyllä taimikasvatukseen PASKA VALINTA, piti kirjoittaa isolla, että ensi vuonna tämän tajuaisin...Imevät kosteuden ja pitävät kituuttavina taimea ihan turhaan. Katotaan nyt, elpyvätkö kasvit ulkona.

Loppuun vielä hieman sisustuksesta...Pitäisiköhän sitä alkaa silloin tällöin kirjaamaan himohavaintojaan muillekin mietittäväksi. Yksi ystävä (hei vaan sinne!) etsi soveltuvaista tapettia uuteen kotiinsa, blogeissa suositukset toimivat ehkä paremminkin, vaikkei multa riittäis energiaa kovin uutteraan blogilueskeluun varmaan, kirjaston satunnaiset sisustuslehdet riittävät (mutta joku raja niidenkin skitsofreenisella viestinnällä, tyyliin kuluta! ekoile! eikun siis kato ku ihana lamppu! no mutta kierrätä entinen niin sittehän sä taas ekoilet!).

Voin tunnustaa, että ihailen jostain syystä suuresti Maija Louekarin Marimekon sinistä Siirtolapuutarha-sarjaa, siis astioita. Mikään minimalistihan en ole. Samoin ihailen nigerialaista Ombre Claire -hopeakorua . Juomana haluaisin maistaa uutuutta, appelsiinikuohuviiniä.

täällä taas, "asiaa" pursuten

Arvoisa lukija,

En ole hyljännyt sinua kiusallani ja olenkin täällä taas. Meni muutama viikko hieman dramaattisemmissa merkeissä yksityiselämän saralla, mutta olen kyllä hyvän aikaa sitten keskittynyt jälleen lempitouhuuni _puuhasteluun_.

Olen puuhastellut kasvien parissa ja leiponut muutamaan otteeseen, kuppikakkuja Kodin Kuvalehden mukaan (tosi rasvaisia, yhden kerran kokeiluksi jäi...mutta kyllä ne kotoa katosivat) sekä oikein suklaisia muffinsseja, joita päädyin tekemään, kun suklaalevy unohtui ulos ja suli auringossa. Ja nyt tein pari huuto-net -pakettia ja toivon, että kampe etenee seuraavalle omistajalle. No mutta asiat alkavat varmaan ryöpsähdellä, kun on niin pitkä tauko viime kerrasta...

Koska olen ottanut tavakseni raportoida elämästä pienessä taloyhtiössä, otetaanpa nyt sitten aiheeksi Naapuruston Kersat. Senhän kaikki tietävät, etten ole kovin suuri lapsifani (poistetaan lähipiiri ja ystävät tästä luvusta...), joten varmaan voi kuvitella minun ilahtuneen siitä, että naapuruston penikat laukkaavat meillä ovea pimputtamassa ja kissaa rääkkäämässä. Koska luonnettani kuvataan kotipiireissä kauniisti termillä "ärhäkkä", olen kyllä jo itseäni vaivoin hilliten muotoillut, ettei meillä ole muita lemmikkejä (kuten isoa akvaariota), kissa ei ole kotona (nukkuvaa kissaa ei lasketa?) tai että pihalla lojuvilla leluilla ei leikitä, voisitte muutenkin jo mennä, heippa.

Onko omituista, että mun mielestä on omituista, että ne lapset hengaavat aamusta iltaan ilman vanhempiaan ja toisen rivitalopihalla, mukaan lukien juoksentelu ihmisten omilla pihoilla, ei vain yleisillä alueilla? Ja onko ihan normaalia, että ne leikkivät meidän pihan leluilla, vaikka niitä on erikseen kieltänyt ja pois häätänyt? Ja että ne tulevat nukkuma-ajan jälkeen vielä pimpottamaan ovikelloa?

Varmaan olen liian urbanisoitunut, jotta ymmärtäisin tämänkaltaista toimintaa. Tulee kylmät väreet ja tiedostan kivuliaasti, kuinka olen muuttunut rennosta teinixistä (köh) kireäksi kasvattajaksi....voi ankeus. Liian monta vuotta lähiössä teettänyt tän varmaan.

Teen oman päivityksen kasvijutuille, niin ei tarvi lukea, jos ei oo kiinnostunut puutarhansa huolehtimisesta...kiäh.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...